Kolumni: Ärsyynny ja äänestä
Seurakuntavaalit ovat oikeastaan aika ärsyttävät, jos niitä vertaa vaikkapa presidentinvaaleihin. Ei mikään ihme, että vuonna 2006 presidentinvaalien äänestysprosentti oli 77,2, mutta seurakuntavaaleissa vain 14,5.
Ensimmäinen ongelma koskee jo sitä tehtävää, johon henkilö valitaan. Presidentin tehtäviä on kysytty jo historiankokeessa koulussa ja ne ovat lähes kaikille selvät, mutta seurakunnan luottamushenkilö on kuin jonkun salaklubin jäsen, jonka toimenkuva on jäänyt hämäräksi. Ovatkohan ne luottamushenkilöt niitä kovaäänisimpiä kirkkokuorolaisia tai kirkkoherran kalastuskavereita?
Järjestelmä ei ole yhtään sen selkeämpi. Moni miettii, mikä on seurakuntaneuvosto (se, joka käsittelee oman kotiseurakuntasi asioita), mikä kirkkovaltuusto (se, joka päättää muun muassa henkilöstö- ja talousasioista vantaanlaajuisesti) ja mikä kumma on yhteinen kirkkoneuvosto (edellisen ”hallitus”)?
Ehdokkaiden edustamia ryhmiä tarkastellessa hämmennys kasvaa. Mitä tarkoittaa Sanasta elämään? Kutsuuko Tulkaa kaikki ihan oikeasti kaikkia? Onko näkemykseni Hämeenkylän huomisesta samanlainen kuin Hämeenkylän huomisella? Entä mikä mopojengi tämä Korson nuoret ja uudistusmieliset oikein on?
Kun presidentinvaaleissa pääsi nauttimaan puolueiden tarjoamia pulla- ja karkkitarjoiluja torilla, ihmettelemään ehdokkaiden esiintymistaitoja tv:n vaalipaneelissa ja valitsemaan alle kymmenestä ehdokkaasta sen vähiten eri mieltä olevan, seurakuntavaaleissa pitäisi kaiken huipuksi antaa äänensä jollekin ihan tavalliselle ihmiselle satojen joukosta.
Presidentti alkaa olla yhä enemmän edustuksellinen henkilö, mutta seurakuntien luottamushenkilöillä on valtaa meitä lähellä oleviin asioihin. He vaikuttavat siihen, montako ihmistä diakoniatyöntekijä ehtii ensi vuonna kohdata, puretaanko vai korjataanko homeinen kirkko ja onko iltapäiväkerhossa tilaa meidänkin muksuille. He päättävät, käytetäänkö varoja urkuihin vai ihmisiin, onko kirkollisvero prosentin vai kaksi. Osa heistä pääsee vielä kirkolliskokoukseenkin, kirkon eduskuntaan, päättämään suuremmista linjoista.
He voivat vaikuttaa juuri niihin asioihin, jotka meitä ärsyttävät, varsinkin kun eivät toimi. Marraskuussa kannattaa nähdä äänestämisen verran vaivaa. Edes demokratian tai hermojensa säilyttämiseksi.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: