Kolumni: Hetken lapsi katselee hartaasti
Mikä onni on, että elämys on elämys. Sitä ei tarvitse selittää puhki.
Kiuas kihisee kuumuuttaan ja nautimme löylyistä, minä ja vieruskaverini. Toinen meistä on saunan rakentamisen ammattilainen ja toinen ei tiedä rakentamisesta mitään. Olen se jälkimmäinen.
Tuli loimottaa kiukaassa. Kuuntelemme palavien puiden puhuntaa. Nautimme löylyistä ja vapaana olevasta vedestä, joka siintää silmissä.
Olisipa outoa, jos vieruskaverini ryhtyisi nyt pitämään luentoa siitä, kuinka sauna pitää rakentaa.
Tahtoisin jo uimaan, mutta olisi pakko kuunnella esitelmää.
Tai kuvitellaanpa tilanne, että ruokakauppaan ei olisi mitään asiaa, ellei olisi vähintään kauppatieteiden kandidaatti.
Näkemiseen sisältyi ajatus sielun sisäisistä silmistä."
Mikäli kuka tahansa tavis pyrkisi vaikkapa juustohyllylle, hän törmäisi ihmismuuriin. Siinä joukossa olisi kemistejä, tuotekehittelijöitä ja kaupan alan ammattilaisia. Pysäyttäisivät oitis.
"Ahaa! Olet ostamassa tätä herkullista juustoa. Pysähdy. Kerro ensin, mistä ainesosista se on valmistettu ja millä menetelmällä.”
Jos yksikin vastaus menisi väärin, tulisi nopea tuomio.
"Juu, ei. Et ole tuotteemme arvoinen. Et tiedä juustosta tarpeeksi, jotta voisit nauttia tätä kyllin arvokkaalla tavalla."
Mikä onni on, että kaikkea elämyksellistä ei tarvitse osata selittää perin juurin.
Teoria-sana tulee antiikin kreikasta, jossa "theoria" tarkoitti alun perin katsomista, tarkastelua ja valppaana oloa. Näkemiseen sisältyi ajatus sielun sisäisistä silmistä, joilla todellisuutta ”katsellaan”.
Teoria ja käytäntö nivoutuvat yhteen paljon läheisemmin kuin yleisesti oletetaan, sillä teoriassa ollaan olemisen ytimessä. Voi vain haistaa, maistaa, aistia ja tuntea. Kesä on onnen omiaan tälle kaikelle.
Hyvää kesää, hyvää kaiken kaikkeutta!
Kirjoittaja on Essen toimituspäällikkö
Jaa tämä artikkeli: