Kolumni: Jumala ei suunnittele
Jumala ei aseta askelmerkkejä eikä Raamattua pidä lukea niin kuin puhelinluetteloa.
"Hänellä on reikä päässä." On asioita, joita ei halua kuulla synnytysosastolla. Sitten on asioita, joita ei halua kuulla lohdutuksena. "Tämä on osa Jumalan suunnitelmaa."
Jumalalla ei ole suunnitelmaa elämällemme. Ajatus siitä, että Jumala sallii sairauden tai sodan siksi, että sitä kautta päästään johonkin universaalisti hyvään lopputulokseen, on teologisesti ontto ja psykologisesti julma. Eikö suvereeni Jumala voisi keksiä sellaista suunnitelmaa, joka ei satu näin paljon?
Ymmärrän, miksi helposti uskotaan Jumalan puuhailevan elämämme kulisseissa tietyn ennalta määrätyn tuloksen saavuttamiseksi. Ajatusta tukee pari raamatunkohtaa. Myös Babylonian pakolaisille sanottiin, että Jumalalla on suunnitelma. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ei paljon lohduta, mutta toisaalta vastakohta tuntuu äkkiseltään liian pelottavalta. Täytyyhän tälle kaikelle olla joku suunnitelma!
Kulutuskeskeiseen maailmankuvaan sopii, että uskontokin on hengellinen sijoitus, joka kasvaa kivasti korkoa jo maan päällä. Ajatus on, että jos kuljen pitkin Jumalan ajattelemia askelmerkkejä, saan palkinnon. Jos poikkean Jumalan suunnittelemalta reitiltä, sillä on seurauksensa. Oma moka, jos menee huonosti. Ongelma tällaisessa ajattelussa on se, että se ei sovi ristinmuotoiseen muottiin.
Yksittäisille raamatunjakeille ei pitäisi antaa niin paljon painoa, etteivät ne jaksa sitä kantaa. Raamattua luetaan lukuina, ei kuten puhelinluetteloa. Raamattu antaa lohdutuksen, jota ei voi rinnastaa sijoitusneuvontaan. Jumalalla ei ole suunnitelmaa varallemme, mutta hänellä on toivoa. Toivo perustuu toisiin mahdollisuuksiin, uusiin alkuihin, valintoihin ja ennen kaikkea ylösnousemukseen. Hän elää meidän kanssamme. Hän ajaa kanssani läpi pimeän laakson, mutta pelkääjän paikalla, ei kaikkivaltaiset kädet ratissa.
Jumala ei ole elänyt valmiiksi poikani elämää. Jumala elää hänen kanssaan niin leikkipuistoissa kuin sairaaloissa. Siinä on jotain tosi lohduttavaa.
Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: