Kolumni: Lakon takana on usein työntekijöiden huono kohtelu
Ymmärrän hyvin, että Kusti oli jonkin aikaa polkematta.
Sanelma-tädin kirje ei ole vielä tullut perille, eikä Hesarikaan kopsahtanut aamuyöstä eteisen lattialle. Oli vähällä, ettei myöskään tämä Vantaan Laurin kolumni olisi tullut kaikille printtilehden lukijoille, mutta onneksi Kusti hyppäsi taas pyöränsä selkään ja alkoi polkea.
Postilakko voi harmittaa, eikä räntäsateessa ole mukava odottaa bussia, jota ei tule. Lakossa on kuitenkin usein kyse tilanteesta, jossa työntekijät mieltävät, että heitä kohdellaan huonosti tai heille ei anneta kohtuullisia työolosuhteita. Ja kun sellainen tilanne osuu omalle kohdalle, itse kunkin on helppo ymmärtää, että jotain on tehtävä. Eikä vaihtoehtoja ole juuri muita, jos työnantaja on penseä neuvottelemaan.
Ei lakkoilija ole aina oikeassa. Joskus lakot syntyvät turhaan, tulehtuneesta tilanteesta, joka ei mahdollisesti ole kenenkään syy. Oma harmistuminen arkielämän vaikeutumisesta ei kuitenkaan riitä syyksi tuomita kumpaakaan osapuolta sen kummemmin asiaan perehtymättä. Jos Sanelma-tädin kirje viivästyy, syy voi olla joko lakkolaisissa tai niissä, joiden takia työntekijät ovat kokeneet tarpeelliseksi mennä lakkoon taistelemaan työolosuhteittensa puolesta.
Myös yliopistolla puuhataan lakkoa, kun maamme hallitus on julistanut leikkaavansa yliopisto-opetukselta sen korkeatasoisen toiminnan pitkäaikaiset edellytykset.
Ymmärrän hyvin lakon suunnittelijoita. On vaikea katsella sivusta, kun opetusministerimme pyörittelee kliseitä huippuudesta samalla kun vie pohjan pois tieteellisen työn jatkuvuudelta. Itse en kuitenkaan ole menossa lakkoon. Tieteellisen työn tekeminen ja opiskelijoitten opettaminen ja nuorten tutkijoitten ohjaaminen ovat minulle kutsumustehtäviä, joita aion toteuttaa, vaikka hallitus tekisi sen vaikeaksi.
Kustikin tahtoo varmasti tehdä työnsä hyvin, mutta postin jakaminen ei silti liene hänen elämänsä kohokohta. Ymmärrän hyvin, että hän hyppäsi pyöränsä selästä muutamaksi päiväksi saadakseen tilanteen selkiytymään. Olen malttanut mainiosti odottaa Sanelma-tädin kirjettä pari ylimääräistä päivää.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.
Jaa tämä artikkeli: