Kolumni: Miksi naimisiin?
Eikö naimisiin mennä sen vuoksi, että rakkaus vetää toisen puoleen? Kaksin aina kaunihimpi.
Naiminen on vanhastaan tarkoittanut avioliittoon menemistä. Nykykielessä merkitys pakkaa keventymään.
Vielä 50 vuotta sitten pelättiin sitä, että joudutaan naimisiin epätoivotun raskauden vuoksi. Sitten tulivat pillerit ja seksin luultiin muuttuneen huolettomaksi. Eipä muuttunut.
Sata vuotta sitten toivottiin, että päästäisiin naimisiin. Avioliitto oli väylä turvalliseen tulevaisuuteen. Mies hankki elannon ja nainen piti huolen huushollista.
Käsitykset avioliitosta ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Edelleen on maita, joissa suku päättää, ketkä menevät naimisiin. Avioliittoa pidetään niin vaativana asiana, ettei sitä voi jättää nuorten itsensä ratkaistavaksi.
Meille avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Avioliitto syntyy, kun puolisot sopivat siitä keskenään.
Onko avioliitto enemmän rakkauden vai järjen asia? Aiemmin painotettiin enemmän velvollisuutta. Nykyään uskotaan enemmän rakkauden voimaan, vaikka kaikissa liitoissa tarvitaan myös velvollisuuksia ja harkintaa. Mikään suhde ei kestä vain ihastumisen varassa.
Yhteiskunta on halunnut tukea naimisiin meneviä säätämällä avioliittolain. Mies ja nainen menevät papin tai tuomarin luokse ja sanovat ”tahdon”. Näin tehdään todistajien läsnä ollessa.
Julkinen sitoutuminen tuottaa turvaa ja vahvistaa keskinäistä luottamusta. Pysyvyys ja jatkuvuus lisääntyvät. Luvataan elää yhdessä ”niin hyvinä kuin pahoina päivinä”.
Virallisesti solmittua avioliittoa tarvitsevat erityisesti lapset. Puolisosta voi erota, mutta lapsista ei koskaan.
Naimisiin menoon on liittynyt ja liittyy edelleen toive lasten saamisesta. Ei se avioliiton ainoa sisältö ole, mutta oman ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta aika hieno juttu kuitenkin.
Kirkossa avioliitolle saa vielä Jumalan siunauksen.
Kirjoittaja on piispa.
Jaa tämä artikkeli: