Kolumni: Mitä kylvän, sitä niitän
Hyvän ja pahan jakolinja ei kulje ihmisten välillä.
Sanotaan, että aika on rahaa. Näin on, jos ajan katsotaan olevan hyödyke, joka on muutettavissa euroiksi tai dollareiksi.
Väite pitää paikkansa, jos ajan ajatellaan olevan väline jonkin suuremman arvon saavuttamiseksi. Niin kuin esimerkiksi rahan.
Meitä edeltäneillä sukupolvilla voisi olla tähän paljonkin sanomista, mutta heidän aikansa meni jo. Aika ei ole irrallaan ihmisestä, jolla aikaa joko on tai ei ole. Aika on kallis lahja, jonka voi avata hetki hetkeltä. Aika on tässä silmänräpäyksessä.
Avaan joka aamu silmäni ja otan ajan virtaa vastaan. Kun illalla käyn nukkumaan, voin palauttaa mieleeni päivän tapahtumia ja puntaroida, kuinka käytin kuluneen päivän hetket.
”Sitä ihminen niittää, mitä kylvää”, sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Jos käytän aikaani muiden ihmisten paheksumiseen tai mollaamiseen, mitä hyvää siitä seuraa?
Jos tuhlaan energiaani epäluulon kylvämiseen, mitä iloa siitä on kenellekään? Ei mitään – ei minulle itselleni eikä kenellekään muullekaan. Kelvoton kylvös kantaa syömäkelvotonta satoa.
Yhdysvaltain tunnetuin ihmisoikeustaistelija Martin Luther King sanoi eläessään: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”
Lausetta on jaettu viime aikoina sosiaalisessa mediassa. Ja mikä ettei? Hienosti sanottu. Ongelma vain on se, että hyvän ja pahan jakolinja ei kulje ihmisten välillä vaan ihmisten sisällä; sinun ja minun.
Hyväntahtoisuus ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä. Päivän päätteeksi voin miettiä, kuinka voisin jatkossa elää niin, että olisin hyvän puolella. Jatketaan tohtori Kingin ajattelulla. ”The time is always right to do what is right.”
Aina on oikea aika toimia sen puolesta, mikä on oikein.
Jaa tämä artikkeli: