Kolumni: Miten norsu pelastetaan?
Hetken ajan luulin, että hukun typerän majavan vuoksi.
Kesällä 1989 olin siviilipalvelusmiehenä etelähämäläisellä riistantutkimusasemalla. Tutkimusasemaa reunusti lampi, joka näytti ilmakuvassa banaanilta. Eräänä päivänä lammen pinta alkoi nousta.
Syypää oli majava, joka oli tehnyt padon laskuojaan. Asemanhoitaja päätti ratkaista ongelman ampumalla vallattoman padontekijän.
Ei käy, minä ajattelin.
Olin juuri nähnyt ensimmäisen majavani rantasaunan laiturilta, jossa jäähdyttelimme muutaman luonnontutkijan kanssa. Hieno eläin lipui aivan edestämme kiinnittämättä huomiota laiturilla höyryäviin apinoihin. Sitten se sukelsi mahtavan hännän läiskähdyksen saattelemana.
Pato oli betonirenkaiden muodostamassa tunnelissa, jota pitkin vesi pääsi virtaamaan metsäautotien alta. Ylsin patoon sauvalla, jonka päässä oli vahva metallikoukku, mutta harmittoman näköinen risukasa piti pintansa. Päätin ryömiä padon luokse alajuoksun puolelta.
Tällä kertaa vesi ja sen esteenä ollut patorakennelma lähtivät liikkeelle ensimmäisestä nykäisystä. Hetken luulin, että hukun typerän majavan vuoksi, mutta onneksi vain vaatteeni ryvettyivät pelastusoperaatiossa.
Tänään luin, että Tansanian elefanttipopulaatio on romahtanut kahdella kolmanneksella vain neljässä vuodessa. Jos viranomaiset eivät puutu salametsästykseen ja luukaupan ympärillä rehottavaan korruptioon kovalla kädellä, luonnonpuistojen uljaat jättiläiset saalistetaan loppuun.
Ei käy, ajattelen. Kunpa vain tietäisin, miten norsu pelastetaan.
Jaa tämä artikkeli: