Kolumni: Miten olisi mielekkyysloikka?
Missä uusi menestys on syntynyt niin, että teemme samaa kuin ennenkin, mutta vähän enemmän ja sairaampina?
Minulla olisi yksi tollon kysymys.
Lausetta käytti nuori työtoveri, joka halusi puhua asiasta, joka ei ollut palaverin työlistalla.
"Tollon kysymys" ei ollut asiantuntijapuhetta, mutta se oli tarkka ja vilpitön. Vähän samanlainen kuin kuuluisa kysymys keisarin vaatteista.
En tiedä, onko tollon kysymyksillä sijaa politiikassa, mutta yritän esittää muutaman.
Hallitus suunnittelee pakkolakeja, jotka toisivat suomalaiseen työelämään viiden prosentin "tuottavuusloikan". Kuten tunnettua, ajatuksena on löytää tapoja, joilla yhteen työvuoteen mahdutetaan enemmän työtä.
Voin kuvitella, että lisäduuni auttaa vientiyritystä, joka kilpailee tilauksista samanlaista tuotetta tekevän ulkomaisen yrityksen kanssa.
Mutta muuttaako työtuntien lisäys sitä, että suomalaisen viennin tuotepaletti on verrokkimaita selvästi kapeampi? Missä uusi menestys on syntynyt niin, että teemme samaa kuin ennenkin, mutta vähän enemmän ja sairaampina?
Entä miksi kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden pitää syödä sama lääke? Eiväthän sairaalatkaan toimi niin, vaan erilaisiin vaivoihin on erilaiset lääkkeet.
Omalla alallani näyttää aika selvältä, että viiden prosentin lisäponnistukseni vie jonkun toisen leivästä suunnilleen samankokoisen siivun. Jos kaikki tekevät saman, tuloksena on journalistien työttömyyttä.
Työttömyys tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia ja siirtää asiakkaita lähikauppiaan tiskiltä leipäjonoon.
Näitä paljon vakavampi kysymys liittyy maapallon kantokyvyn rajoihin, jotka ihmiskunta on tänäkin vuonna ylittänyt.
Miksei kukaan puhu mielekkyysloikasta, jossa alkaisimme etsiä hyvää elämää muualta kuin kasvavista tuotantovolyymeista?
Kirjoittaja on Esse-lehden toimittaja.
taneli.kylastasku@kotimaa.fi
Jaa tämä artikkeli: