Kolumni: Näin Jari Saario motivoi minut nousemaan aamulla
Onko Jari Saario sankari? Ja pitäisikö kieltää extreme-urheilu, koska se on vaarallisempaa kuin huumeidenkäyttö? kyselee Tuomas Enbuske.
”Mä tiedän, että kaikki kysyvät tätä, mutta miten siellä veneessä oikein käydään vessassa?" Olin lokakuussa iltalenkillä koiran kanssa, ja törmäsin sattumalta Jari Saarioon. Olin lukenut hänen aikomuksestaan soutaa Atlantin yli, mutta hän kertoi sen tapahtuvan nyt ja lentävänsä Etelä-Amerikkaan ylihuomenna. Jäimme juttelemaan hetkeksi veneestä, kunnes kehtasin kysyä vessakysymykseni.
Kun Jari Saario viime perjantaina kamppaili hengestään, mietin, että jos hän hädän hetkellä sattuisi muistelemaan synnyinmaataan, olikohan niin, että viimeinen keskustelu, jonka hän kotimaassaan kadunmiehen kanssa kävi, käsitteli kakkaamista. Onneksi suojelusenkeli sousi mukana, ja Jari Saario pelastettiin.
Tällä viikolla on keskusteltu siitä, oliko oikein lähteä koko reissulle. Psykologian emeritusprofessori
Markku Ojanen sanoi Hesarissa, että Saario ei edes ole sankari. Sankari muuttuu antisankariksi myös monelle, joka oli aiemmin hehkuttanut häntä. Alkoi keskustelu siitä, olisiko Saariota edes pitänyt pelastaa – tai kenen kustannuksella.
Entä jos auttaisimme kaikkia, kyselemättä sitä, miten tyhmiä päätöksiä kukin tekee?
Ok. Voimme me aloittaa tällaiset laskelmat. Julmimmat oikeistokonservatiivit ovat sitä mieltä, että huumeidenkäyttäjiä ei pitäisi auttaa, sillä kukaan ei pakota ottamaan huumeita. Mutta tällä logiikalla huumeiden sijaan pitäisi kieltää extreme-urheilu, sillä se on huomattavasti huumeita vaarallisempaa yhtä "harrastettua" tuntia kohden. Jos emme auttaisi Piritorin huumeidenkäyttäjiä, meidän ei pitäisi auttaa julkisilla rahoilla myöskään espoolaisia yksityisautoilijoita. Automatkalla Espoon Kivenlahdesta Helsingin päärautatieasemalle on noin viisikymmenkertainen kuolemanriski metromatkaan verrattuna. Miksipä auttaisimme näitä, kun autolla ajaminen Espoossa on valinta?
Tai entä jos auttaisimme kaikkia, kyselemättä sitä, miten tyhmiä päätöksiä kukin tekee?
Saario on minun sankarini. Aloin jo Jari Saarion aiemmalla yksinsoudulla käyttää Jari Saario -metodia itseni tsemppaamiseksi. Kun heräsin masentavan kylmänä talviaamuna töihin, sain älyttömästi voimaa, kun mietin, että miltäköhän tällainen aamu Jari Saarion veneessä tuntuisi.
Ja ai niin: miten se kakkaaminen siellä veneessä tehdään? Ämpäri kuulemma vaan alle ja ämpärin sisältö sen jälkeen mereen.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vuodesta 2026 tulee maailmanhistorian paras
PuheenvuorotJoka päivä tekoälyn kanssa juttelevan Tuomas Enbusken mielestä elämme parhaillaan upeaa aikaa.
