Kolumni: Miehet, jotka vihaavat miehiä
Kirjallisuusesseiden miesvastainen puhe mahtailee sillä, kenellä on eniten rohkeutta kilpailla miesten pilkkaamisessa, väittää Tuomas Enbuske.
"Testosteronin huuruisessa maailmassa lukutoukat ovat säälittäviä uikuttajia, joiden kannattaa heittää kirjat nurkkaan ja ryhdistäytyä…" Näin kirjoittaa esseessään Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaana ollut kirjailija Tommi Melender Suomen Kuvalehdessä. Essee käsittelee viime vuosien kestoaihetta: miksi nuoret miehet eivät lue kaunokirjallisuutta. Melender vastaa huomaamattaan itse kysymykseensä. Hän puhuu juuri sillä kielellä, miten kulttuurimaailmassa nykyään miehistä puhutaan. Siellä miehenä oleminen on ongelma. Testosteroni on jälleen latteana vertauskuvana jollekin huonolle. Pahalle voimalle, joka aiheuttaa pahoja asioita. Miksi kukaan epävarma, nuori mies menisi sinne haukuttavaksi?
Arvostan Melenderiä. Aiemmin tänä vuonna heitin Lauri Törni -kirjani hetkeksi sivuun ja luin Melenderin esseekokoelman Poika joka luki Paavo Haavikkoa. Se oli kiehtova. Mutta miksi hänen kaltaisensa kynänkäyttäjät vaipuvat miehistä kirjoittaessaan tyhjänpäiväiseen kulttuurikieleen ja alkavat puhua ilkeästi? Kyse on paradoksaalisesti juuri siitä testosteronista. He eivät enää puhu lukijalle, vaan toisilleen.
Kuka uskaltaa mennä övereimmäksi?
Miesvastainen puhe on statussymboli. Se on kuin Louis Vuitton -laukku, tai oikeastaan jotain vielä hienompaa luksusta, jota ei rahalla saa. Vaikka se sisältää usein päälle liimattua itsekritiikkiä, sen suurin tarkoitus on tehdä ero puhujan ja työväenluokkaisen miehen välillä. Työväenluokkaisella miehellä on yleensä vähemmän rooleja, joissa hänellä on mahdollista olla arvokas. Yksi rooleista on miehenä oleminen, ja sitä ivataan koko ajan. Yliopistokoulutetulla miehellä taas on oikeus useampiin identiteetteihin, joissa häntä arvostetaan: akateeminen, kosmopoliittinen, älyllinen ja monia muita.
Paradoksaalisesti tällaisten kirjallisuusesseiden uho on juuri sitä toksisinta maskuliinisuutta. Niiden pointti on mahtailla sillä, kenellä on eniten rohkeutta kilpailla miesten pilkkaamisessa. Kuka uskaltaa mennä övereimmäksi?
Haluan sanoa kaikille teinipojille: älkää kuunnelko näitä juttuja. He eivät nimittäin puhu totta, vaan kyse on statussymbolista. Te olette ihania ja arvokkaita juuri tuollaisina. Testosteroni on upea asia, olkaa siitä ylpeitä, sen tuoksu on hyvä. Ja lukeekaa kirjoja, jos siltä tuntuu. Lukekaa Lauri Törnin elämäkertaa, jos se kiinnostaa. Lukekaa Teemu Selänteestä tai auton moottoreista. Ihmiset ovat erilaisia, eikä lukeminen tee kenestäkään arvokkaampaa. Älkää kuunnelko näitä testosteronin huuruisia setiä.
Siunausta.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Parisuhde neurotyypillisen kanssa voi olla kammottavan raskas – me neuroepätyypilliset lupaamme silti yrittää
PuheenvuorotMediat kertovat kerta toisensa jälkeen, kuinka ADHD tuhoaa parisuhteita. Väite ei loukkaa, vaan on järjetön, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
