Kolumni: Neljä leipää ja puolikas kala
Leivät ja kalat kannattaa jakaa tarvitseville eikä siirtää pääomakasaumiksi rikkaille.
Jeesuksen piti ruokkia viisituhatta miestä, mutta jaettavaa oli vähän, vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Opetuslapset olivat epäileväisiä mutta mestari luottavainen: kyllä tästä kaikille tarvitseville riittäisi.
Suomessa tunnutaan nykyään pohdittavan vain sitä, keneltä voitaisiin ottaa, jotta joillakin olisi hyvä olla. Joudun jo toistamiseen tällä palstalla tunnustamaan tyhmyyteni. Minusta pois ottaminen ei ole antamista. Jeesuksen aikana viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokittiin kokonainen väkijoukko, nyt pohditaan, riittäisikö vain neljä leipää ja puolikas kala.
Betsaidan lähistöllä jakaminen oli avain vaurauteen: mitä useammalle annettiin, sitä enemmän jäi tähteiksi, kaksitoista korillista. En usko, että kyseessä oli taikatemppu, jolla Jeesus halusi korostaa itseään. Minä näen tarinassa kaksikin opetusta meille perässä tuleville: kun ihmiset tarvitsevat, heille on annettava, oli tilanne mikä tahansa, ja kun näin tehdään, lopulta kaikilla on enemmän.
Mutta oliko kyseessä kuitenkin vain taikatemppu? Jos kaikille annetaan, kuinka jaettavaa riittää? Eihän niin voi käydä. Vai voisiko sittenkin? Kun niille annetaan, joilla on vähän, he käyttävät saamansa elämiseen ja rikastuttavat lähimmäisiään. Nämä taas maksavat veroja ja kuluttavat, ja heidän kulutuksestaan maksetaan taas lisää veroja. Tätä kutsutaan elvytykseksi: tavallisille ihmisille annetut rahat palautuvat eri reittejä valtion kassaan. Tähteitä voi jäädä kaksitoista korillista viittä leipää ja kahta kalaa kohden.
Kun ihmiset tarvitsevat, heille on annettava, ja lopulta kaikilla on enemmän."
Minusta Jeesuksen tekemät ihmeet ovat opetuksia, joita on syytä jäädä pohtimaan. Ehkä meiltä puuttuu vain uskoa. Jos uskoisimme, että leivät ja kalat kannattaa jakaa tarvitseville eikä siirtää pääomakasaumiksi rikkaille, yhteiskunta saattaisi toimia paremmin kuin silloin, kun leikkaamme niiltä, jotka tarvitsevat. Neljästä leivästä ja puolikkaasta kalasta ei olisi ehkä jäänyt tähteitä, vaan ihmiset olisivat joutuneet poistumaan nälkäisinä ja tyytymättöminä.
Jaakko Hämeen-Anttila on Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.
Jaa tämä artikkeli: