Kolumni: Onneksi on muskarit

Kolumni: Onneksi on muskarit

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat vaikeita. Silloin iloa elämään toi muskari.

"Lapset ovat meistä puhtaimpia ja meidän tulee pyrkiä samaan puhtauteen. Se, joka siihen pystyy, on suuri. Ja joka kunnioittaa lapsia ja pitää heistä huolta, tekee tärkeää työtä. Mutta se, joka yhtäkään näistä pienistä kohtelee väärin, ansaitsee saada suuren rangaistuksen".

Noin minä otan vapauden tulkita kirkon näkemystä lapsista.

Ensimmäisellä lapsellani oli koliikki. Nyt niin ihana poika oli silloin minulle tuntematon, alati itkevä outous.

Äiti oli saanut kasvattaa tunnesidettä häneen yhdeksän kuukautta mahassaan. Minulle hänet ojennettiin itkevänä, yöuneni sotkevana, elämänmuutosta vaativana nyyttinä.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Apua saatiin onneksi sukulaisilta ja ystäviltä. Sitä onnea ei kaikilla ole. 

 

Muskari oli seurakunnan järjestämä, ja minulla oli siitä omat ennakkoluuloni.

 

Ensimmäinen ulkopuolinen kasvatusvastuun jakaja oli muskari. Siellä pienen kanssa laulettiin, ja kotiin tuli iloisempi lapsi ja vanhempi.

Muskari oli seurakunnan järjestämä, ja minulla oli siitä omat ennakkoluuloni. Ainoa ero vastaaviin yksityisiin palveluihin tuntui kuitenkin olevan asenteessa, jolla toimintaa pyöritettiin. Ja hinnassa. Muskari ei ollut bisnes, jonka asiakas minä olin. Se oli lapsestani aidosti kiinnostunut yhteisö.

 

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Kasvatustieteen asiantuntijoiden mukaan lasten asemassa on ollut nähtävissä huolestuttavaa kehitystä huonompaan suuntaan. 

Samaan aikaan melkein puolet alle kouluikäisistä lapsista osallistuu kirkon toimintaan viikoittain. Valtion ja kuntien kassat eivät pullistu merkittävästi lähiaikoina, eikä asenne julkisten palveluiden parantamiseenkaan ole lasten puolella.

Olkaamme siis iloisia kirkon tekemästä lapsityöstä. Se on hyvän tekemistä, jota pidetään yllä seurakunnan voimin, jotta kaikkien lapset voisivat paremmin. Sosiaaliluokasta riippumatta. Lapset ovat kuitenkin ne, jotka voivat muuttaa kaiken hyvän lopulta vieläkin paremmaksi. He ovat meistä suurimpia.

Kirjoittaja on markkinointitoimisto Sherpan toimitusjohtaja.

pauli@sherpa.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: