Kolumni: Radiohartaus on radion tylsin ohjelma
Kanavan tarjonta on muuten täynnä tiedettä ja taidetta, mutta hartaudet ovat herttaista fiilistelyä, kirjoittaa Auli Viitala.
Radiohartaus ei ole tiedettä eikä taidetta. Siksi se on radion tylsin ohjelma.
Mietin joka ilta ennen seitsemää, miksi jokin niin inspiroiva kuin uskonto, kuulostaa radiossa liki poikkeuksetta kiusaannuttavan tylsältä. Aamu- ja iltahartaukset tulevat Yle Radio 1:stä, joka on muun päivän ajan täynnä kiinnostavaa asiaa, taidetta, tiedettä ja politiikkaa. Hartaudet taas ovat kuin eri yleisölle, herttaista fiilistelyä.
Huokaisen helpotuksesta, jos musiikkina on virsi, sillä harva muu hengellinen laulu yltää musiikillisesti virren tasolle.
Niissä ei ole sen enempää tiedettä kuin taidettakaan, yhteiskunnallisesta keskustelusta puhumattakaan. Hyväntahtoinen jaarittelu ei pistäisi korvaan millään muulla kanavalla, ainoastaan Ykkösellä se on muuta kuin kuulija odottaa. Siitä tietää, että hartaushetki on käsillä, kun syksy on raikas, kohtaamiset voivat opettaa meille paljon, pysähtyminen arjen kiireiden keskellä kannattaa ja muita kaluttuja ajatuksia. Huokaisen helpotuksesta, jos musiikkina on virsi, sillä harva muu hengellinen laulu yltää musiikillisesti virren tasolle.
Ortodoksien puolesta ei tarvitse kiusaantua. Heidän hartausohjelmansa ovat pääasiassa kirkkolaulua, aikaa kestävien tekstien resitointia vuorolauluna. Se synnyttää ajatuksia tai sitten ei, aivan kuten klassinen musiikki, mutta se ei aliarvioi yleisöä. Rukouslaulu eri aikakausilta voisi korvata myös luterilaisen opettavaisen puheen.
Olen kaivannut takaisin Horisonttia, oikeaa toimitettua ohjelmaa uskonnollisista aiheista. Kulttuuriykkönen käsittelee kiitettävästi myös uskontoa, mutta ehkäpä ohjelmistoon mahtuisi myös sille omistettu ohjelma, ainakin jos tahdotaan ihmisten ymmärtävän uskontoja ja hengellisyyttä. Hartaudet eivät siihen tarpeeseen vastaa.
Radiojumalanpalveluksista sen sijaan pidän: ne korvaavat kirkkoreissun silloin, kun ei pääse tai jaksa herätä paikalle. Messun laatuun voi aina jossain määrin luottaa, koska saarnassa pohjana ovat kyseisen viikon raamatuntekstit eikä papin yksityisajattelu. Me ihmiset olemme tylsempiä kuin Raamattu.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: ”Hedelmästään puu tunnetaan” – No, eihän tunneta
PuheenvuorotKun Jeesus puhui hyvästä ja huonosta puusta, hän tarkoitti ihmistä. Auli Viitalan mukaan vertaus sekä toimii että ei toimi.
