Kolumni: Kirkon tehtävä on ylläpitää uskontoa
Moni sanoo maksavansa kirkollisveroa nuorisotyön ja diakonian vuoksi. Kirkon tärkein tehtävä on kuitenkin jokin ihan muu, kirjoittaa Auli Viitala.
Kirkon tehtävästä yhteiskunnassa käydään jatkuvaa keskustelua. Itsekin olen toivonut, että se puhuisi enemmän oikeudenmukaisuudesta. Jäsenten enemmistön mielestä kirkon pitää auttaa heikompiosaisia, kasvattaa lapsia ja nuoria ja huolehtia kasteesta ja hautaamisesta. Olemme kaikki väärässä. Mikään noista ei ole kirkon tärkein tehtävä.
Oikea vastaus on niin ilmeinen, että se ei tule ensimmäisenä mieleen. Mutta kiistämättä kirkon päätehtävä – tavallaan jopa ainoa tehtävä – on ylläpitää uskontoa. Ilman uskontoa voidaan lopettaa koko kirkkokin ja hoitaa oikeudenmukaisuus, kasvatus ja perhejuhlat maallisen yhteiskunnan tuella.
Jotta lapsille ja nuorille voidaan opettaa luterilaisuutta, meillä on harjoitettava luterilaisuutta. Jotta perhejuhliin voidaan kutsua pappi seremoniamestariksi, on koulutettava teologeja ja maksettava heille palkkaa teologian harjoittamisesta. Uskonto ei pysy olemassa ilman pappeja ja ilman uskonnon säännöllistä harjoittamista eli kirkossa kävijöitä.
Jos kirkkovuotta kaikkine vaiheineen ei ylläpidetä, ei myöskään tule sitä päivää, kun kirkko täyttyy ihmisistä, jotka tulevat adventtina laulamaan Hoosiannaa tai osallistumaan dramaattiseen kiirastorstain iltamessuun. Rippikoululaisten konfirmaatio ei ole erillinen juhla nuorille, vaan sen pyhän tavallinen messu, jonka yhteydessä joukko jäseniä konfirmoidaan.
Ilman jokapyhäistä jumalanpalvelusta ei olisi luterilaisuutta.
Mitään muuta ei kirkossa olisi ilman säännöllistä jumalanpalveluselämää: ellei Raamattua luettaisi yhdessä ääneen ja kuultaisi papin tulkitsevan tekstin sisältöä, ellei virsiä laulettaisi, ellei tutkittaisi syntiä ja saataisi synninpäästöä, ellei rukoiltaisi yhteisten asioiden puolesta, ellei jaettaisi leipää ja viiniä, ellei iloittaisi kastetuista ja tunnettaisi myötätuntoa surevia kohtaan… Ilman jokapyhäistä jumalanpalvelusta ei olisi luterilaisuutta.
Maallistunut ihminen sanoo mielellään maksavansa kirkollisveroa nuorisotyön ja diakonian vuoksi. Kiva juttu, että maksajia on, mutta eiköhän kuitenkin käytetä valtaosa heidänkin lahjastaan siihen, että meillä ylipäätään on uskonto.
Kirjoittaja on kirjailija ja tuore kristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Älä vain myy kaikkea, mitä sinulla on!
PuheenvuorotKun rahasta on kyse, kirkko tarjoaa itsepetosta armon sijaan, kirjoittaa Auli Viitala.
