Kolumni: Rukous on kamppailulaji
Kaikki eivät taivu rukoukseen, jos joutuvat istumaan hiljaa paikallaan.
Otellessa olen enemmän olemassa kuin missään muualla. Ilmassa väreilee hien, tiikeribalsamin ja vanhan nahan tuoksu. Sydän takoo kurkussa asti. Olen kauttaaltani valpas jokaiselle äänelle, tuntemukselle ja liikkeelle. Olo kehässä on harras. On todellista iloa syöksyä elämään koko sielulla ja keholla ilman harkintakykyä. Sellaista on myös rukous.
Rukous on parhaimmillaan kuin Jaakobin painia: tuntuu nivusissa asti. Kun Jaakob sparraili Jumalan kanssa, Jumala iski häntä nivustaipeeseen ja Jaakob ontui siitä loppuikänsä. Minun rukoukseni ei soi hiljaisuuden sävellajissa. Kerran yritin jopa osallistua hiljaisuuden retriittiin. Päädyin huijaamaan katsomalla Netflixiä huoneessani. Rukous ei löytynyt istualtaan. Rukoukseni kaikuu silloin, kun iskut soittelevat säkin pintaa tai askeleet rummuttavat pururadan vartta.
Jumala juoksee niiden vierellä, joilta rukous ei onnistu kovalla puupenkillä sunnuntaiaamuna. Jumala istuu niiden vierellä, jotka eivät jaksa kävellä. Jumala painii niiden kanssa, jotka eivät pienemmästä vihjeestä tajua ontua. Sama Jumala, erilaiset ihmiset.
Tämän kuukauden alussa lupasin olla parempi ihminen. Urheilen enemmän. Jätän pois sokerin ja alkoholin. Rukoilen useammin. Olen parempi vaimo, äiti ja ystävä. Tässä vaiheessa kuukautta olen ehtinyt jo rikkoa omat hyvät aikeeni. Rukouksessani haen taas tukea Jaakobista. Vanhan testamentin mukaan Jaakob oli pettänyt veljensä ja oli muutenkin aika ikävä tyyppi. Oteltuaan Jumalan kanssa hän sai uuden nimen: Israel. Nimi tarkoittaa Jumala kamppailee. Jaakob sai siunauksen ja uuden alun.
Kehässä sparrikaveri ei anna periksi, vaikka itseä jo väsyttäisi ja hapottaisi. On pakko jatkaa. Jumalan kanssa ottelu ei ole koskaan ohi, sillä Jumala ei luovuta. Hän ei lopeta uskomista edes Jaakobiin tai minuun. Kaikki ne mokat ja hävityt matsit voi Jumalan kanssa kamppaillessa unohtaa. On mahdollisuus aloittaa alusta useamminkin kuin tammikuun ensimmäisenä, vaikka joka päivä.
Kirjoittaja on pappi ja nyrkkeilijä.
Jaa tämä artikkeli: