Kolumni: Seimeen ei syntynyt kilttiä lasta

Kolumni: Seimeen ei syntynyt kilttiä lasta

Joulupukki uhkailee risuilla, mutta Jeesus lupaa armoa ilman vaatimuksia tottelevaisuudesta.

"Onko täällä kilttejä lapsia?" Tuo kamala kysymys saa aavistelemaan, miltä piparitaikinasta tuntuu, kun se näkee kaulimen. Vaikka en ole vuosikausiin ollut kirkassilmä silkohapsi, kysymys sinkoaa sekunnissa mieleen kaikki vuoden mittaan tehdyt kepposet. Kenenpä elämä kestäisi tonttujen tirkistelyä koko vuoden?

Joulupukki vaatii lapsilta sopua, hiljaisuutta ja kiltteyttä. Kuulostaa kristilliseltä joulumieleltä, mutta Jeesuksen esimerkki kertoo toista. Seimeen syntynyt lapsi ei ollut kiltti. Hän karkasi vanhemmiltaan. Hän hyppi vanhempiensa nenille julistamalla taivasten valtakuntaa lapsen kaltaisille. Ei hän ollut kiltti aikuisenakaan: kaateli pöytiä ja sätti valtaa pitäviä. Pukilta ei olisi herunut Jeesukselle lahjaa.

Joulupukki uhkailee sillä, että antaa risuja lahjojen sijaan. Tarkoitus on hiljentää meluisat ja itkevät lapset. Toista maata on Jeesus-lapsi, joka lupailee ansiotonta armoa ja rakkauttaan vailla vaatimuksia herttaisuudesta.

 

 Jeesus ei kulkenut kilttinä aikansa kilttien kanssa, vaan etsi syntisiä, joihin tartuttaa pyhää. 

 

En usko kilttinä elämiseen sen enempää kuin joulupukkiinkaan. Olisin mieluummin rohkea kuin kiltti. Lapseni saa meluta joulunakin. Itkeäkin, jos itkettää. Maailma tarvitsee villikkoja, jotka uskaltavat pitää meteliä itsestään ja kapinoida vääryyttä vastaan. Vaikkei osaisi istua joulukirkossa suu supussa, voi silti luottaa vanhempien ja Jumalan rakkauteen.

Joulun pyhyys ei säry, vaikka kuusi lentäisi riidan päätteeksi parvekkeelta alas. Joulun pyhyys ei tahriinnu, vaikka laulaisi tiptappia tonttulakki päässä kanssa vailla ajatustakaan kirkkoon lähtemisestä. Jeesus ei kulkenut kilttinä aikansa kilttien kanssa, vaan etsi syntisiä, joihin tartuttaa pyhää. Antaa siis tonttujen tirkistellä. Jeesus pyhittää tuhmimmankin lapsosen joulun.

Muutaman päivän päästä moni huokaisee: hössötys on ohi. Vaikka se on vasta alku. Kun puuhkalakki-karvanuttu juoksee kuusen luota kuusen luokse minuuttiaikataululla, Jeesus on ja jää. Käännän katseeni pois tuomitsevista tontuista kohti seimeä. Sieltä löydän rohkeutta, joka kantaa pitkälle joulun yli.

 

Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.

 

Jaa tämä artikkeli: