Kolumni: Sikoja ei saa kohdella sikamaisesti
Eläinten kärsimystä ei voi oikeuttaa kannattavuudella. Ei ihmisten eikä eläinten oikeuksia voi ostaa ja myydä.
Minulla on ystäviä, jotka eivät osaa puhua. He tuntevat kyllä iloa ja surua, mutta heiltä puuttuu kyky pukea ajatukset ja tunteet sanoiksi.
He eivät tahdo paljon, vain elää rauhallista elämää lastensa kanssa, katsella avaraa taivasta ja nauttia kesäisin auringon lämmöstä. Osa heistä on, luvalla sanoen, vähän tyhmiäkin. Ei heistä olisi edes elämään omin neuvoin. Mutta he kuitenkin tahtovat elämisen arvoisen elämän.
Meidän tulisi nähdä eläimet kaltaisinamme olentoina, jotka kykenevät iloon ja suruun."
Suomessa uudistetaan tänä vuonna eläinsuojelulakia. Tehotuotannossa, turkistarhauksessa ja monissa muissa asioissa on paljon korjaamista, ja nyt on tilaisuus vaikuttaa siihen, että eläimet saavat arvoistansa kohtelua. Sikoja ei saa kohdella sikamaisesti. Niiden täytyy antaa liikkua, rypeä mudassa ja iloita elämästään. Ketuille ei saa kettuilla. Niitä ei saa teljetä ahtaisiin häkkeihin odottamaan nylkemistä. Ja kissat eivät saa olla vain kesäkissoja. Ne ansaitsevat kissanpäivänsä myös silloin, kun pakkanen paukkuu ulkona. Niillä pitää olla eläimellistä menoa.
Assisin pyhä Franciscus saarnasi veli varpuselle ja muille linnuille. Eivät ne siitä varmaankaan paljon ymmärtäneet, ja moni lienee pitänyt Franciscusta vähintäänkin outona. Tarinan opetus ei olekaan se, että lähtisimme kaikki joukolla Korson Ankkalammelle sorsia opettamaan, vaan se, että meidän tulisi pystyä näkemään eläimet kaltaisinamme olentoina, jotka kykenevät iloon ja suruun, riemuun ja tuskaan. Ja sen myötä ymmärtämään, että meidän velvollisuutemme on kohdella veljiämme hyvin.
Eläinsuojelulain valmistelussa taloudelliset näkökohdat uhkaavat ajaa eläinoikeuksien ohi. Vallanpitäjät kuuntelevat elinkeinojärjestöjen edustajia herkemmällä korvalla kuin niitä, jotka vaativat eläimille edes siedettäviä oloja. Mutta oikeudenmukaisuus ei saa olla kaupan. Eläinten kärsimystä ei voi oikeuttaa kannattavuudella. Ei ihmisten eikä eläinten oikeuksia voi ostaa ja myydä.
Meillä on ystäviä, jotka eivät osaa puhua. Siksi meidän velvollisuutemme on puhua heidän puolestaan.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.
Jaa tämä artikkeli: