Kolumni: Tipaton ja hipaton

Kolumni: Tipaton ja hipaton

Tipatonta tammikuuta viettävät pyristelevät nyt puolimatkassa. Toiset tosin ovat nuolaisseet ja tipahtaneet päätöksestään jo kuukauden alkumetreillä.

Näitä teemakuukausia alkaa olla jokaiselle kuukaudelle: tipaton tammikuu, herkuton helmikuu, lihaton lokakuu, mauton marraskuu… Teemakuukauden ongelma on se, että se demonisoi tietyn elintarvikkeen tai toiminnan.

Jokaiselle kuukaudelle on oma pahiksensa ja seuraavassa kuussa voi jo lyödä kättä vanhan vihollisen kanssa. Totaalikieltäytyminen ei tuo kohtuutta loppuvuoteen, vaan puolessavälissä kuukautta lasketaan päiviä seuraavan känniin, porsaankyljykseen tai sipsipussiin.

Viini ei ole itsessään piru, vaikka monen lasissa se voi siksikin muuttua. Viini voi itse asiassa olla jopa hyvä piruntorjuntaväline. Lutherin mukaan paholainen on ilonpilaaja, joka nauttii ihmisten synkkyydestä. Sielunvihollinen vihaa Jumalan hyviä luomistekoja ja tahtoo tehdä ihmisistä äkäisiä, surullisia, yksinäisiä, pelokkaita, katkeria ja omavanhurskaita jurottajia. Oikeita mielensäpahoittajia.

Luther kehottaa vastustamaan paholaista kääntämällä mielensä huvituksiin, ystäviin ja elämän riemuihin. Herkut, viini, aviovuoteen ilot, kauneus ja hauskat tyypit ovat itsessään hyviä Jumalan lahjoja. Ei pidä tietenkään unohtaa kohtuutta eikä perinteistä piruntorjuntakalustoa: Raamattua, rukousta, rippiä ja ehtoollista.

En todellakaan vietä tipatonta tammikuuta. Kun tunnistan omalla kohdallani synkkiä piirteitä ja pimeiden ajatusten luodit ottavat mieleni tähtäimeensä, järjestän juhlat. Puen nätin mekon päälle, kutsun talon täyteen ystäviä, laitan musiikin soimaan ja nautin luomistyön ihmeistä ystävien kanssa. Jos naapurit tekevät valituksen metelistä, kuittaan syyt Lutherin niskoille. Enkä rajoita tätä vain tammikuuhun, vaan jatkan piruntorjuntaa tasaisesti koko vuoden.

Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.

Jaa tämä artikkeli: