Kolumni: Uudistus ei aina ole parannus
Toivottavasti yliopistojen pääsykoeuudistusta ei nykäistä läpi pelkästä muuttamisinnosta.
Koulut ovat päättyneet ja keskustelu yliopistojen pääsykokeista alkanut. Vahvoja mielipiteitä on alkanut sinkoilla ja kaikilla on selkeä kuva siitä, mitä pitäisi tehdä. Paitsi minulla.
Lähtökohta on toki selvä: on kummallista, että nuori ensin pänttää ylioppilaskirjoituksiin ja sitten heti pääsykokeisiin. Pääsykokeen selvitettyään hän ei oikeastaan ylioppilastodistustaan juuri enää tarvitse. Kaksinkertainen vaiva niin nuorelle kuin järjestelmällekin.
Mutta mitä tehdä? Pudotetaan pääsykokeet pois? Pannaanko nuori siis tekemään koko hänen elämäänsä säätelevät ratkaisut lukion alussa, hädin tuskin 16-vuotiaana? Entä jos hänen mielenkiintonsa ohjautuukin jonnekin, jota hän ei aluksi tajunnut valita lukujärjestykseensä? Ovatko portit kiinni hänen edessään? Tai mitä tehdään niillä aloilla, joita kouluissa ei opiskella? On vaikea uskoa, että kouluaineet mittaavat kaikkia niitä taitoja, joita eri yliopistoaineissa tarvitaan. Entä jos on niin palava into opiskella jotakin muuta, että kouluaineet ovat harrastuksesta kärsineet?
Pudotetaan sitten ylioppilaskirjoitukset pois? Mutta riittääkö opiskelijan motivaatioksi koulussa pelkkä tiedonjano? Sellaisessa maailmassa olisi mukava elää, mutta totuus on, että pakollinen loppusuoritus pakottaa keskittymään opintoihin, ja jos mentäisiin pelkillä lukion päättötodistuksilla, ensimmäisten kurssien heikot arvosanat saattaisivat romuttaa myöhemmin ryhdistäytyneen teinin uran alkuunsa. Sellaista vastuuta omasta tulevaisuudestaan en haluaisi sälyttää 16-vuotiaalle.
Viime aikoina tapana on ollut suunnitella paperilla valtavia uudistuksia ja alkaa toteuttaa niitä saman tien, uskoen vakaasti siihen, että uudistus on aina parannus. Moni hanke on osoittautunut ongelmalliseksi ellei suorastaan haitalliseksi: hätiköinti ei ole merkki aktiivisuudesta. Toivottavasti pääsykoeuudistusta ei nykäistä läpi pelkästä muuttamisinnosta. Nuorten en tahtoisi joutuvan uudistusinnon maksumiehiksi.
Kirjoittaja on professori.
Jaa tämä artikkeli: