Ulla Lötjönen
Kolumni: Vaalit, häh?
Jos aikoo päästä vaaleissa läpi, kannattaa kiireen vilkkaa asettua ehdokkaaksi.
– Ai missä vaaleissa?
– Seurakuntavaaleissa, jotka pidetään marraskuussa täällä Helsingissä ja kaikkialla muuallakin. Valtakunnalliset vaalit, näet.
– Ikinä kuullutkaan.
– Ei se mitään. Nyt kuulet. Seurakuntavaalit pidetään kerran neljässä vuodessa, ihan samoin kuin kuntavaalit tai eduskuntavaalitkin. Kunnanvaltuutetut päättävät kuntien asioista, ja nämä seurakuntien luottamushenkilöt päättävät seurakuntien asioista.
– Vai semmoista. Keitä ne ehdokkaat ovat, mitä sakkia?
– Vaikuttaa olevan monen sorttista populaa, tai niin on ollut tähän mennessä: eri puolueiden ihmisiä esimerkiksi ja moneen lähtöön sellaisia ihmisiä, jotka jotenkin toimivat seurakunnassa. Staroja ja julkkiksia ei ehdokkaina yleensä paljoa näy, vaan enimmäkseen ihan rivikansalaisia.
– Ai jaa, tuo kuulostaa ihan HOK-Elannon vaaleilta. Ei paljon kiinnostaa nekään.
– Se ero tässä nyt kuitenkin on, että kirkon vaalit vaikuttavat eduskuntavaalien tavoin, kirkon huippupäättäjien valintaan asti.
– Miten ihmeessä?
– Siten, että marraskuussa valittavat seurakuntien luottamushenkilöt valitsevat myös ne, jotka edustavat sinua ja minua kirkon ylimmässä päätöksentekopaikassa eli kirkolliskokouksessa.
– Siis tarkoitatko, että kirkolla on käytössä sama meininki kuin oli aikoinaan presidentin valinnassa: tasavallan presidenttiä ei voinut äänestää suoraan, vaan kansa äänesti valitsijamiehet, jotka valitsivat presidentin. Näinkö? Miksi ihmeessä?
– Näin juuri tapahtuu. Niin, miksi? Tosi hyvä kysymys.
– Onpa kummallista. Mitäs pitäisi tehdä, että tuo muuttuisi?
– Jos vaikka rupeaisit seurakuntavaaliehdokkaaksi. Voit päästä läpikin, sillä äänestysprosentti on alhainen. Se oli viime vaaleissa Helsingissä 8,2.
– Että mitä? Noin alhainen äänestysprosentti! Voiko puhua demokratiasta, jos ihmiset eivät äänestä? Miksi ne eivät äänestä?
– Siinäpä se. En osaa sanoa. Tiedätkö sinä?
Kirjoittaja on toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: