null Kolumni: Valintoja suurella sydämellä

Kolumni: Valintoja suurella sydämellä

Lapsettomuutta joutuu selittelemään. Voiko ihminen, joka laittaa itsensä muiden edelle, olla hyvä ihminen?

Kirjoitin kesällä yhdistyksemme blogiin tekstin otsikolla Älä itke, Äiti. Halusin lieventää sitä syyllisyyden taakkaa, jota jokainen vanhempi kantaa oman lapsen sairastuttua. Tekstiä lukiessani jäin pohtimaan vanhemmuutta – siitäkin huolimatta, että minulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta.

Uskon lasten hankkimisen ja perheen perustamisen olevan monille elämän yksi tärkein tavoite, elämän itsestään selvä suunta. Yhtään ihmettelemättä: rakastanhan minäkin lapsia! Mikäli lapsia ei halua, on se jostain syystä kummallista. Lapsettomuus ilman lääketieteellistä syytä on selityksen paikka.

Tällaisilla selityksillä on usein itsekäs sivumaku: halu elää elämää vain ja ainoastaan itseä varten, ei toisesta huolta pitäen. Voiko ihminen, joka laittaa itsensä muiden edelle, olla hyvä ihminen? Voi. Ja ehdottomasti on. Parasta, mitä lapsia haluamaton ihminen voi tehdä, on olla hankkimatta lapsia. Terve itsekkyys ja rohkeus elää elämää juuri siten, miten itse haluaa, takaa sen, että elämää ja siinä tehtyjä valintoja tehdään aidolla ja suurella sydämellä.

Hyvä äitiys tai isyys ei edellytä biologista sidettä lapseen.

Kaisa Lehtonen

On onnellisia perheitä, jotka koostuvat toivotuista ja äärimmilleen rakastetuista suunnitelluista, suunnittelemattomista, adoptoiduista tai uusperheen lapsista. On myös perheitä, joissa on pienen ihmisen mentävä aukko paikattavana. On äitejä ja isiä, joilla on lapsen muotoinen laastari itsetunnon ympärillä. Rohkenen myös väittää, että on paljon ihmisiä, joilla on lapsia, koska he ajattelevat että sitä heiltä odotetaan.

On myös paljon maailman parhaita äitejä ja isiä, joilla ei ole lapsia, vaikka he niitä haluaisivatkin. Moni adoptioon annettu pieni ihminen saakin ympärilleen maailman parhaat vanhemmat. Hyvä äitiys tai isyys ei edellytä biologista sidettä lapseen, vaan aitoa halua ja rakkautta olla läsnä ja kasvattaa eväät hyvään elämään. Kun tämä on se kehikko, missä lapsi kasvaa, voivat konkreettiset kasvatusteot vaihdella suurestikin.

Hyvä vanhemmuus on myös sitä, että kuuntelee itseään silloinkin ja eritoten silloin, kun ei ole varma mitä elämältään haluaa – olkoon omia lapsia tai ei.

Kirjoittaja on espoolainen kasvatustieteilijä.
kaisa.lehtonen@etelansyli.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: