Kirkossa kuuluu olevan liberaaleja ja konservatiiveja. Minä olen konservatiivi, ainakin mitä tulee kirkkomusiikillisen osaamiseni ydinalueeseen eli kirkkolauluun. Latinan verbi conservare merkitsee säilyttämistä.

Olen oikeastaan vielä säilyttäjääkin pahempi konservatiivi, sillä laulajaystäväni Hilkka-Liisa Vuoren kanssa olemme parikymmentä vuotta laulaneet jo moneen kertaan kuopattua musiikkia. Sitä on pergamenteilla Kansalliskirjastossa useita tuhansia hauraita sivuja, osa hyväkuntoisia, osa madonsyömiä tai tulipaloissa kärsineitä. Laulajat saavat aineistot käyttöönsä valokuvattuina.

Kun katson usean sadan vuoden takaista pergamenttikuvaa ja nykyisen virsikirjan sivua, jossa periaatteessa on sama laulu, tunnen konservatiivisia kauhunväristyksiä. Niin paljon informaatiota on matkan varrella hävinnyt.

Käsin kirjoitetussa pergamenttilehdessä musiikki ja teksti ovat yhtä. Rytmi, aika-arvot, painotukset, musiikin ja tekstin tärkeät ja vähemmän tärkeät sanat näkyvät siitä, miten nuotin kopioija on informaation järjestänyt. Jos jollekin annetaan paljon aikaa, se saa kuvassa myös enemmän tilaa.

Tähän informaation määrään verrattuna virsikirjan sivu näyttää ylisiistiltä, samankokoisista legopalikoista rakennetulta tapetilta. Jos se lauletaan samaan palikkatyyliin, tulos on monotoninen, vivahteeton, epäkiinnostava.

Keskiajan virret ovat aika tylsiä, ei niitä viitsi juuri seurakunnalla laulattaa, tuttava sanoo ja on omalla tavallaan oikeassa. Keskiajan virsi nykyisessä virsikirjassamme on kuin alun perin herkullinen hedelmä, joka sittemmin on keitetty, paistettu, kaltattu, höyrytetty, raaputettu, hiudutettu ja määrämuotoiseksi pursotettu. Ei ihme, jos hedelmän alkuperäinen maku, tuoksu, rakenne ja muoto ovat käsittelyssä hieman kärsineet.

Oopperalaulaja Jorma Hynninen kertoo Pekka Hakon tuoreessa kirjassa Sielun maisemia pitävänsä eniten vuoden 1943 virsikirjasta. Ymmärrän Hynnistä, vaikka itse pidän monista nykyvirsikirjan uusista virsistä. Ne ovat eläviä aivan toisella tavalla kuin virsikirjan vanhimmat, mankelin läpi kulkeneet virsiressukat.

Iloista on, että se vanhakin informaatio on suureksi osaksi yhä tallella. Konservatiiveilla riittää kaivettavaa.