null Korkki kiinni vertaistuen voimin

Korkki kiinni vertaistuen voimin

Ellan juominen alkoi tissuttelusta. Alkoholismista pois pyristelyssä häntä ovat auttaneet naisten ryhmät.

59-vuotias Ella on hakenut apua alkoholismiinsa useista eri paikoista: katkaisuhoidosta, Myllyhoidosta, Usko ja elämä -ryhmistä, psykoterapiasta, AA-kerhosta ja naisten ryhmistä. Vaikka Ella on ollut raittiina jo kymmenen vuotta, hän käy joissakin ryhmissä edelleen, sillä toisten kuunteleminen auttaa peilaamaan omaa tilannetta.

— Ei minun tarvitse enää joka aamu erikseen päättää, että tänään en juo, mutta tuntuu siltä, että alkoholismista irti pääsy on elinikäinen prosessi, Ella arvioi.

Ella kokee, että kaikesta saadusta avusta on ollut hyötyä, mutta erityisen antoisaa on ollut keskustella saman läpikäyneiden naisten kanssa. Monesta heistä on tullut Ellalle ystävä.

— Naiset pystyvät puhumaan keskenään vapautuneemmin. Erityisesti äitiydestä puhuminen on ollut tärkeää. En ole kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai vaikeita miesjuttuja, mutta monet muut kertovat ryhmissä niistä.

 

Ellan juominen alkoi viattomasta tissuttelusta ja kesti kuutisen vuotta. Juominen ajoittui iltoihin ja viikonloppuihin, joten hän pystyi käymään töissä lähes normaalisti. Juomisesta tiesivät lähinnä mies ja tuolloin teini-ikäinen tytär.

— Mieheni vei minut katkolle pari kertaa, mutta en päässyt alkoholista irti, koska oma halu puuttui. Lopulta meille tuli avioero juomiseni vuoksi.

Kun Ella muutti asumaan yksin ja tytär jäi isälle, juominen yltyi. Lopulta 2000-luvun alussa Ella totesi, ettei jaksa enää nykyistä elämäntapaansa, ja hakeutui hoitoon. Hän kuvailee päätöstä nöyrtymiseksi.

— Tunsin kauheaa häpeää siitä, että olin niin selkärangaton ihminen ja saattanut itseni siihen tilaan. Isäni joi ja veljeni ovat juoneet. Ajattelin, että en ikinä ala siihen. Samoin olin naimisiin mennessäni ajatellut, etten eroaisi ikinä. En olisi ikinä voinut uskoa, että eroan ja vieläpä viinan takia.

— Häpeän voittaminen on ollut minulle vaikeaa. Varsinkin kun ajattelen tytärtäni, vieläkin posket punottaa. Hävettää, etten eron jälkeen voinut asua hänen kanssaan, vaan hän jäi isänsä luokse, nykyisin läheisissä väleissä tyttärensä kanssa oleva Ella kertoo.

 

Raittiutensa aikana Ella on miettinyt paljon sitä, miksi alkoi juoda, vaikka oli läheltä nähnyt varoittavia esimerkkejä.

— Luulen, että kyse oli paljolti rakkauden puutteesta ja mitätöinnistä. En muista koskaan olleeni isän sylissä, en muista, että minua olisi juurikaan kehuttu tai pidetty sylissä tai halattu. Olen kohdannut mitätöintiä myös muualla.

Ella puhuu myös siitä, että joillakin on alkoholistin luonne. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, Ellan mukaan alkoholisti on usein kiltti ja miellyttämishaluinen, ei niinkään itsekäs tai ilkeä. Hän on myös ajatellut, että toiset ovat ikään kuin allergisia alkoholille, eivätkä voi nauttia sitä ilman vakavia seurauksia.

Alkoholismista pois pyristelyssä Ellaa ovat auttaneet lopulta monet pienet asiat, kuten se, että ryhmätapaamisissa on tapana halata. Myös seurakunnan tarjoama tuki on ollut tärkeää ja tuonut elämään uuden, hengellisen ulottuvuuden. Varsinkin yksi seurakunnan viikonloppuleiri on jäänyt mieleen eheyttävänä kokemuksena.

— Siellä juteltiin naisten juttuja, syötiin hyvin ja pidettiin ulkona pieni jumalanpalvelus. En ole ikinä pitänyt esiintymisestä, mutta siellä olin tekstinlukijana, lintujen lau-laessa. Se jäi vahvasti mieleen.


 

Moraalisen krapulan voittamista

Yhä useampi nainen käyttää runsaasti alkoholia ja tarvitsisi raitistumiseensa vertaistensa tukea. Vantaan seurakuntien naisille suunnattu päihdetyö sai vastikään kiitosta, kun Sininauhaliitto kokosi valtakunnallisesti esimerkkejä päihdetyön hyvistä käytännöistä.

Vantaan A-klinikoiden tiloissa kokoontuvien Usko ja elämä -ryhmien lisäksi seurakunnat järjestävät vain naisille suunnattuja keskusteluryhmiä Tikkurilan Olotila-kahviossa, jonne ovat tervetulleita myös päihteiden käyttäjien läheiset.

Päihde- ja kriminaalityön diakonin Eeva Nurmisen mielestä naisten omat ryhmät ovat tarpeen erityisesti siksi, että naiset häpeävät päihdeongelmiaan enemmän kuin miehet. Suuri osa alkoholistinaisista on myös kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai heillä on tarve puhua siitä, miten juominen on vaikuttanut äitiyteen.

Keskusteluryhmät ovat tärkeitä myös siksi, että monella alkoholistinaisella ei ole enää hyviä naispuolisia ystäviä ja he ovat tottuneet etsimään hyväksyntää miehiltä.

— Kun kaupungilla kulkiessaan katsoo ryyppyporukoita, ne ovat usein sellaisia, joissa on monta miestä ja yksi nainen, Nurminen havainnollistaa.

Vaikka naisten päihteidenkäyttö on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa, miehille juominen sallitaan edelleen paremmin kuin naisille, jotka usein salaavat juomisensa pitkään. Nurmisen kokemuksen mukaan naisten kanssa ongelman ytimeen pääsy vie usein kauemmin kuin miesten.

— Naisten olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada pian apua, sillä he menevät nopeasti huonoon kuntoon. Naisen kroppa ei vain kestä viinankäyttöä yhtä hyvin kuin miehen, Nurminen sanoo.

Naiskeskeisessä päihdetyössä naisia opetetaan hemmottelemaan itseään, rakentamaan itsetuntoaan ja tuottamaan itselleen mielihyvää muulla kuin päihteillä. Keskeinen tavoite on voittaa häpeä, tietynlainen moraalinen krapula.

Jaa tämä artikkeli: