Chorten ja Banbousha pakenevat miehittäjää Tiibetin vuorille.
Koti jää kauas
Jean Cagnard: Perhosia askelten alla Kansallisteatterin Omapohjassa.
Perhosia askelten alla -näytelmän alku on tehokas. Näyttelijä kokoaa pöydällä olevaa hiekkaa yhä korkeammaksi keoksi: ”Tässä kerrotaan nyt asioista, jotka ovat sydämen asioita.”
Anne Rautiaisen ohjaama esitys on lumoava ja liikkuu suurissa tunteissa. Näyttelijöiden (Jouko Keskinen, Karin Pacius ja Markus Virtanen) puvut ja esityksen äänimaailma hengittävät Kiinan miehittämää Tiibetiä, vaikka siitä ei puhuta.
Chorten on pieni poika, jota pakomatkalle lähteminen ahdistaa. Paljon elämää nähnyt Banbousha lohduttaa: ”Vaikka sinä tulisit takaisin jakkihärän lantaa naamallasi, niin sinun äitisi kyllä tunnistaisi.”
Vuorilla he tapaavat sisarukset, Songin ja Tsangpon. Jyrkänteillä vaeltavat pienet nuket herättävät katsojassa tunteen elämän hauraudesta.
Janne Siltavuoren lavastus, nuket ja puvut rakentavat hienovireistä satua. Lopulta nukke ja sitä liikuttava näyttelijä ovat kuin yksi olento. Kuolema on esityksessä erityisen kaunis: kuultavia koteloita, joista lehahtaa lentoon valkoisia perhosia.
Jaa tämä artikkeli: