null Kotimaa kotkan silmin

Arkkitehtonisesti moni-ilmeinen Myyrmäen kirkko on rakennettu radan ja metsikön väliin.

Arkkitehtonisesti moni-ilmeinen Myyrmäen kirkko on rakennettu radan ja metsikön väliin.

Kotimaa kotkan silmin

Hannu Vallas on kuvannut yläilmoista myös Vantaan kirkkorakennukset.

Ilmakuvaaja Hannu Vallas on ikuistanut yläilmoista koko Suomen Saaristomereltä Lappiin. Hän on viettänyt kameroineen lentokoneessa tuhansia kuvaustunteja.

— Olen oppinut tuntemaan kotimaani läpikotaisin, hän sanoo.

Pirkanmaan Pirkkalassa asuva Hannu Vallas, 62, on Suomen ilmavoimien entinen merivalvontalentäjä. Hän sai kipinän ilmakuvaukseen valvontalennoillaan Turun saariston yllä jo 1960-luvun lopulla.

— Se, että kuvauskipinä syttyi, oli luontevaa. Jokainen lentäjä koulutettiin aikoinaan myös valokuvaajaksi parhaalla kalustolla. Dokumentoimme kaiken, mitä merellä näimme.

Vallaksen työ on jatkunut reservissä siviili-ilmailun ja ilmavalokuvauksen parissa vuodesta 1987 lähtien. Hän on ottanut vuosien varrella reilut 600 000 ilmavalokuvaa. Hän on kuvannut yläilmoista muun muassa maamme kaikki kansallismaisemat, saaret, järvet, joet, vaarat ja tunturit.

— Olen onnekas, kun olen saanut ikuistaa juuri vuosituhannen vaihteen Suomea. Uskon, että näiden kuvien arvo nousee vuosien myötä.

Vallas on maisemien ikuistajana aito kansallisromantikko. Hän pyrkii näyttämään ilmakuviensa avulla, millaisten uskomattoman komeiden idyllien keskellä saamme elää täällä Pohjolan perukoilla.

Länttejä vihreässä matossa

Entä miltä Suomi sitten näyttää ylhäältä?

— Hyvältä. Metsä-Suomi alkaa jo Helsingin ja Espoon pohjoispuolelta. Metsiä riittää Lapin puurajalle asti. Kirkonkylät ja kaupungit ovat vain pieniä länttejä metsäisen maan vihreässä matossa.

Vallaksen mielestä Suomi on kaunis ja monimuotoinen jääkauden muokkaama maa.

— Maisemat vaihtelevat maakunnissa. Järviä on paljon. Joskus peltonäkymä siellä alhaalla on kuin valtava, graafinen teos. Joskus rypsipellot loistavat kuin hehkulamput. Pohjoisessa seutuja hallitsevat laajat suoalueet. Talot ovat yläilmoista katsottuna kaikkialla kuin nukkekoteja.

Pieni, hyvin hoidettu saaristolaiskylä Pohjanmeren rannikolla, Merenkurkussa tai vaikkapa Saaristomerellä on poikkeuksetta vaikuttava näky.

— Uskon, että tuollainen rauhallinen kyläidylli kesäillan pehmeässä valossa on monelle suomalaiselle juuri se maailman kaunein saaristo. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä tätä työtä, ilmakuvaaja maalailee neljänkymmenen vuoden kokemuksellaan.

Suosikkimaisemaa vaikea nimetä

Vallas ei osaa kovinkaan helposti nimetä omia suosikkimaisemiaan ikuistamiensa ilmakuvien paljoudesta. Kauniita näkymiä on paljon Tammisaaresta Tenojoelle, Vaasasta Pohjois-Karjalaan. Hetken mietittyään hän kuitenkin sanoo esimerkkejä.

— No, Tornionjoen pohja hiekkasärkkineen on kuin dyyni. Joen särkät ovat ylhäältä nähtyinä luonnon taidetta ehkä parhaimmillaan. Myös Kesonsuo Ilomantsissa pysäyttää. Uljas suomaisema lintuineen on kuin ikivanha maalaus. Se on alkanut muodostua hiljalleen jo kymmenentuhatta vuotta sitten.

Paras kuvaussää on pilvetön, kirkas kesäpäivä. Silloin lennetään yleensä pitkiä matkoja ympäri maata. Puolipilvinen sää, valon ja varjon tilkkutäkki, on sitä vastoin kuvaajalle aina se pahin mahdollinen.

— Tasainen pilvisyyskin, kunhan vain on valoa, käy moniin tarkoituksiin. Niin sanottuja taidekuvia voi saada aikaiseksi säässä kuin säässä, kun erilaiset asiat vain osuvat sopivasti kohdilleen, kuvaaja toteaa.

Yli kahdeksan kuukautta ilmassa

Vallas on lentänyt runsaat 6 500 kuvaustuntia Suomen yllä. Kun lentotunnit laskee yhteen, hän on viettänyt lentokoneessa kuvauspuuhissa yli 8 kuukautta.

Suomi on siis ilmakuvaajalle perinpohjin tuttu, mutta yhä vain lennoilla kohtaa yllättäviä tilanteita. Vallas voi havaita lentäjän kanssa kesken kaiken vaikkapa uljaan sateenkaarinäkymän Posiolla Koillismaan erämaataipaleella. Hän saattaa törmätä rajuun, pohjoiseen lumimyräkkään keskellä kauneinta kesää tai tavoittaa harvinaisia valaistuksia ja niiden eri sävyjä Käsivarressa tuntureiden yllä.

Kokeneena kuvaajana Vallas tietää olla lentokoneessa varuillaan luonnon poikkeustilanteiden ja sattumien varalta. Kun jotain yllättävää ilmaantuu eteen, häneltä tulee tiukka komento pilotille: "Palaa äkkiä takaisin, kaarra jyrkästi oikealle kuvaajan puolelle!"

Erikoiset sattumat yläilmoissa ovat Vallakselle kuvauslentojen suola.

— Unohtumattomat luonnon tapahtumat säväyttävät joka kerta. Muistelen niitä myöhemmin sydän yhä pamppaillen. Yleisölle suunnattujen kuvaesitysteni yhteydessä näytän myös näitä sattumakuvia ja kerron niiden tarinan. Ilmakuvaus on kuitenkin pääsääntöisesti raskasta työtä — luonnon hienoista tähtihetkistä huolimatta.

Kirkkojen pitäisi erottua ympäristöstä

Vallaksen ilmakuviin erikoistunut yritys työllistää sesonkiaikana keväästä alkusyksyyn viisi työntekijää. Menopelinä firman lentäjillä on nelipaikkainen Cessna. Pienkone ostettiin käytettynä Yhdysvalloista 1989.

— Tästä erikoisesta koneesta on mitä parhain kuvausala. Kuvaan kohteita myös helikopterista.

Lentokuva Vallas Oy tekee vuodessa noin 250–300 tuntia kuvauslentoja eri puolille maata. Uusia ilmakuvia otetaan vuosittain 60 000–70 000. Yritys kuvaa pääasiassa kuntien, arkkitehti- ja konsulttitoimistojen, tiehallinnon, ratahallinnon sekä Museoviraston tarpeisiin.

— Lentäminen on tunnetusti kallista, mutta onneksi toimeksiantoja on tasaisesti Uudeltamaalta Lappiin. Ilman tilaustöitä emme pystyisi ikuistamaan ilmasta kulttuurihistoriaa, kuten kansallismaisemia ja kirkkomaita.

Vallas on kuvannut lentokoneesta myös lähes kaikki maamme yli 900 kirkkoa mukaan lukien Vantaan kirkot. Työ valmistuu kokonaan vielä tämän vuoden aikana.

— Mielestäni kirkot ovat tärkeitä symboleita ja niiden tulisi erottua ympäristöstä selvästi. Kirkko on katseenvangitsija. Tämä tulisi muistaa kirkkoympäristöjä tehtäessä. Kirkko voi kadota maisemaan, jos se häviää puiden sekaan tai sulautuu miljööseen niin, ettei sitä erota muiden rakennusten paljoudesta.

Vallas toivoo, että hänen kirkkokuvistaan syntyisi vielä joskus kirja tai kokonainen kirjasarja.

— Ilmasta kuvattu, kattava kirkkoteos olisi tarpeellinen. Siitä on apua, kun uudistetaan kirkkoympäristöjä. Ilmakuvat auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta niistä näkee myös yksityiskohtia.

— Vaatimaton tavoitteeni on, että ihmiset oppisivat katsomaan ilmakuviani kuin kartanlehtiä ja lukemaan maisemia kuin historiankirjoitusta.

Ilmakuvakirjalle tunnustusta

Vallas on kuvittanut koulukirjoja ilmakuvillaan 1980-luvulta alkaen. Hänen ilmakuvitustaan on myös Topeliuksen 150-vuotisjuhlakirjassa Maakuntien Suomi (Tammi 1998), mutta vasta Suomi ilmasta (Tammi 2007) toi Vallaksen lopulta suuren yleisön tietoon.

Tämä Veikko Neuvosen kanssa laadittu ilmakuvateos valittiin Maailman luonnonsäätiön aloitteesta vuoden 2007 luontokirjaksi Suomessa. Oma ilmakuvakirja oli Vallakselle tärkeä saavutus ja pitkäaikaisen unelman täyttymys.

— Olin pohjustanut kuvakirjaa jo vuosia. Se käväisi ensi kerran mielessäni 1980-luvulla, kun lensin saaristomme yllä.

Suomi ilmasta avasi Vallakselle kirjantekijänä padot ja väylät. Viime vuonna hänen julkaisi kolme uutta alan kirjaa. Yksi niistä, Helsinki ilmasta (Edita 2008), kertoo pääkaupungista eri vuodenaikoina.

— Kun muualla maailmassa metropolit kasvavat ylöspäin, meillä pääkaupungin yleisilme jää matalaksi ja tasaiseksi, Vallas vertailee.

Itämeren tila huolestuttaa

Vannoutuneena ympäristöihmisenä Vallas ottaa teoksissaan voimakkaasti kantaa suomalaisen luonnon puolesta. Itämeren tila on hänelle erityisen läheinen aihe — olihan Itämeri hänen päivittäistä työkenttäänsä jo lentäjän uran alussa, 1970-luvulla.

— Muistan, miten jo tuolloin rekisteröimme valvontalennoilla laivojen öljy- ja pilssivesipäästöjä. Ne jättivät jopa kymmenien kilometrien vanoja meren pinnalle.

— Onneksi nyt vihdoin ja viimein on herätty horroksesta. Nykyisin Itämeren saastuttaminen johtaa juridisiin toimiin, mikä on täysin oikein. Jo nyt meren rehevöityminen haittaa pahoin luonnon virkistyskäyttöä monissa saariston kylissä.

Vallaksen ilmakuvauksesta saa lisätietoja
osoitteesta: http://suomi.ilmasta.fi.

Jaa tämä artikkeli: