Bed & Breakfast Juhaninkulmassa näkyy Helka Ahtiaisen kiinnostus vanhoihin esineisiin ja vaatteisiin. Yläkerran kukkatapetti on valmistettu 1920-luvulla.
Kotonaan majatalossa
Kunnioitettava kokoelma erikoisia hattuja, puisia leluja, kahden istuttava puupulpetti, 1920-luvun kukkatapettia, sieviä posliiniastioita ja jättikokoinen vanha peili. Helka ja Pertti Ahtiaisen kodissa eli Bed & Breakfast Juhaninkulmassa Vantaan Sotungissa on niin uskottava vanhan ajan tunnelma, että tulija hämmästyy kuullessaan talon tarinan, joka ei yllä sen kauemmaksi kuin 1990-luvulle.
— Muutimme tänne Sotunkiin Kuninkaanmäestä vuonna 1992, ensin tuonne rakentamaamme pienempään taloon, Helka Ahtiainen kertoo ja osoittaa pihamaan takana olevaa keltaista puutaloa.
Sen jälkeen tontille nousi suurempi keltainen puutalo, jonne rakennettiin vähän ylimääräisiä huoneita ikään kuin varastoksi. Diplomi-insinöörinä työskennelleellä Pertillä oli intoa ja taitoa rakentaa sekä haave, että "sitten isona" hänestä tulee maanviljelijä. Ahtiaiset ovat myös kiinnostuneita vanhoista tavaroista ja rakennusmateriaaleista, mikä näkyy esimerkiksi talon yläkerrassa, jonka lattialankut on siirretty vanhasta maalaistalosta Oitista Vantaalle.
Ihan maanviljelijää Pertti Ahtiaisesta ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan hänestä tuli puutarhuri ja talonmies Helka-vaimon majataloon, joka on reilun kymmenen vuoden ajan tuonut heidän kotipihaansa vieraita läheltä ja kaukaa.
Mustikkametsässä turistien kanssa
Ajatuksen petipaikan ja aamiaisen tarjoa-vasta majatalosta Ahtiaiset saivat, kun Sotungin matkailupalveluita alettiin kartoittaa ja kehittää 1990-luvun puolivälissä. Yläkerran ylimääräiset huoneet muunnettiin maalaisromanttisiksi makuukamareiksi ja pihamaalle nousi erillinen mökki, jonne sopii kymmenkunta vierasta.
Suutariliiton sihteerinä tuolloin työskennelleellä Helkalla ei ollut kokemusta yrittäjyydestä eikä matkailualasta, mutta majatalon emännäksi ryhtyminen ei epäilyttänyt.
— Ei sitä silloin osannut pelätä. Kaikki ystävät ja tuttavatkin olivat hyvin kannustavia.
Vaikka Juhaninkulmaa ei ole mainostettu juuri omia nettisivuja enempää, jo ensimmäisten vuosien aikana vieraita kävi ainakin 17 eri maasta.
— En oikein itsekään ymmärrä, miten he kaikki ovat meidät löytäneet. Kai se on tuo internet tai se, ettei tarjontaa ole niin paljoa. Nytkin Helsingissä hotellit ovat todella täynnä, Helka kertoo.
Sotunkiin tulevia asiakkaita Helka Ahtiainen kuvailee "ihaniksi ihmisiksi." On ollut ulkomaanreissulta Suomeen tulevia perheitä, jotka eivät jaksa ajaa kotikuntaan yötä myöten. On turisteja Keski-Euroopasta, Japanista, Australiasta, Yhdysvalloista ja Espanjasta. On hääpareja ja työmatkalaisia.
Monet yöpyjistä ovat jääneet mieleen, kuten kaksi japanilaisrouvaa, jotka olivat haltioissaan, kun Helka keksi viedä heidät mustikkametsään. Sotungin maalaismaisemissa ei ole menoa ja meininkiä eikä kummoista nähtävää, mutta juuri se usein riittää.
Työnjako taitojen mukaan
Kun koti on samalla majatalo, asukkaalta vaaditaan tiettyä joustavuutta.
— Tuntuihan se aluksi oudolta. Kun on asiakkaita, pitää olla hiljaa, vaikka eihän me täällä kaksin muutenkaan paljoa meteliä saataisi aikaan. Nyt siihen on tottunut, Helka Ahtiainen sanoo.
Majatalo on avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun. Joitakin ennalta tuttuja asiakkaita on satunnaisesti otettu muulloinkin.
Entä miten aika kuluu talvella?
— Niin, talvella… Mitähän me oikein tehdäänkään? Pertti ainakin saa ajaa loputtomasti lunta pois pihasta, Helka toteaa.
— Käymme silloin Kanarialla, jossa yksi tyttäristämme nykyään asuu.
Aikaa kuluu myös erilaisissa rakennushankkeissa, jotakin pientä korjattavaa on aina. Työnjako on selvä. Pertti hoitaa rakennustyöt ja puutarhan. Siellä kukoistavat erityisesti daaliat, joita on noin 500. Helka huolehtii kotitöistä sisällä ja valmistaa muun muassa aamiaiset asiakkaille.
— Kannattaa tehdä niitä hommia, mitä parhaiten osaa, pariskunta tuumii.
"En oikein itsekään ymmärrä, miten yöpyjät ovat meidät löytäneet. Kai se on tuo internet."
Jaa tämä artikkeli: