Koulu ei ole viihdytyskeskus

• 02.03.2011 09:22

Uskonnon aineenopettajaksi opiskelevana olen pohtinut paljon opetukseen ja koulumaailmaan kohdistuvia tämänhetkisiä odotuksia. Trenditermejä ovat yksilöllinen opetus, vaihtelevat opetusmetodit ja konstruktiivinen oppimiskäsitys. Oppilaiden yksilöllisyyttä ja viihtyvyyttä koulussa pyritään pitämään opetuksen suunnittelun keskiössä.

Yleinen ajattelumalli näyttää mielestäni olevan, että koulussa tulisi olla kivempaa, jotta oppiminen olisi mahdollista. Näitä seikkoja on tärkeää pohtia, mutta koulun ja opetuksen päätavoitteet ovat mielestäni muualla.

Nuoret viihtyvät yhä enemmän sosiaalisen median parissa. Musiikin, elokuvien ja tv-sarjojen välitön saatavuus on totuttanut nuoret nopeasti muuttuvaan virikeympäristöön. Populaarikulttuurin leviäminen ja vahvistuminen nuorten parissa muuttaa mielikuvia siitä, millainen koulumaailman tulisi olla.

Opetuksen teorioita ja filosofiaa tulee pohtia ja kehittää uuden tiedon valossa, mutta on myös vaatimuksia, joihin koulun ei edes tule pyrkiä vastaamaan. Koulu ei ole ensisijaisesti oppilaita viihdyttävä laitos, jossa jokaisen yksilölliset vaatimukset otetaan jatkuvasti huomioon. Koululla on muitakin tärkeitä, kasvatukseen ja aineenhallintaan liittyviä tavoitteita.

Mielestäni on tärkeää, että opetuksen ja yleisemmin kasvatuksenkin tavoitteiksi asetetaan myös sellaisia asioita kuten paikallaan istuminen, kuunteleminen ja keskittyminen. Nämä tavoitteet eivät välttämättä kuulosta moderneilta tai käänteentekeviltä, mutta ne edustavat mielestäni olennaisia arvoja.

Jenni Bland
uskonnon aineenopettajaksi opiskeleva
Helsinki