Kovien tyyppien iltarukous 2/6: Kike Elomaa
Kike Elomaalle iltarukous on rutiini, jota ilman uni ei tule. Se antaa turvaa.
https://www.youtube.com/watch?v=N8rgS0OrDSQPuolisonsa Kimmon kanssa Maskussa asustavan Ritva "Kike" Elomaan pitää tällä hetkellä liikkeessä työ kansanedustajana. Haastattelustakin hän rientää sivistysvaliokunnan istuntoon – juoksujalkaa ja tottuneesti korkeissa koroissaan. Korot vaihtuvat matalampaan malliin, kun perheen karvaiset jäsenet – rakkaat koirat Marski ja Sylvi-Tuulikki saavat emäntänsä jakamattoman huomion.
Ammattiurheilu-urallaan, omassa lajissaan kehonrakennuksessa 1980-luvulla Elomaa saavutti kaiken mahdollisen. Silloin tehty kova työ näkyy hänen olemuksessaan vieläkin ja hän hehkuu Pikkuparlamentin edustalla istuessaan hyvää oloa.
Ennen valintaansa toiselle kaudelle eduskuntaan Elomaa ehti tehdä pitkän uran ammattiurheilijana, yrittäjänä sekä laulavana artistina. Elomaan työshistoriaan kuuluvat myös vuodet vanhustenhoidossa ja röntgenhoitajana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Koskelan sairaskodissa.
Musiikki ja laulaminen kuuluvat edelleen vahvasti Elomaan elämään – niin ennusti jo hänen kansakouluaikainen opettajansa. Nyt esiintymiskokemusta on kertynyt jo reilusti 25 vuotta.
Tietysti se on rutiini, mutta kyllä se on myös uskoa johonkin korkeampaan, hyvään."
Se, että Jumala on olemassa ja läsnä, ovat Elomaalle selviö, vaikkei hän uskoontuloa tai Jumalan yhtäkkistä konkreettista tykö tulemista ole kokenutkaan.
”On niin paljon asioita, jotka ovat kääntyneet positiiviseksi, etten voi uskoa, että ne olisivat mitään sattumaa. Kyllä niissä on kyseessä jokin suurempi voima”, hän miettii.
Suhteensa rukoilemiseen Elomaa arvelee melko samanlaiseksi kuin useimmilla itsensä ikäisillä suomalaisilla. Hänellä rukoukset juontavat juurensa lapsuuteen ja silloin käytyyn pyhäkouluun.
”Toki kotonakin on aina suhtauduttu positiivisesti uskomiseen. Vaikka ei meidän perhe ole mitään sellaisia uskovia, että olisimme käyneet joka sunnuntai kirkossa. Sinne mentiin tavanomaiseen suomalaiseen tapaan jouluna ja isoina juhlapyhinä."
Elomaan iltarukous on kulkenut matkassa lapsuudesta saakka. Se vaivuttaa hänet helpompaan ja rauhallisempaan uneen.
”Jeesus mua suojele, heikkoa pientä lasta, käsilläsi varjele, hukkaan joutumasta” ja Levolle lasken – nämä kaksi peräkkäin ja sitten nopeasti joku pieni tai vähän suurempikin toive. Uni ei tule ennen kuin muistan, että olen tehnyt näin eli se on sillä tavalla tapakin.”
Iltarukous on Elomaalle ehdottoman tärkeä iltatapa, mutta ei vie paljon aikaa.
”Rukoilen nopean iltarukouksen ennen nukkumaan menoa. Sitten kun tulee joku vaikea tilanne elämässä, kädet menevät ristiin pyytäessä jotakin tuolta yläkerrasta. Liian harvoin kädet tulee ristittyä kiitokseen – joskus toki silloinkin."
Iltarukous antaa Elomaalle myös turvaa.
”Tietysti se on rutiini, mutta kyllä se on myös uskoa johonkin korkeampaan, hyvään. Luottamusta siihen, että sieltä jostain tulee apu, kun ihminen on hädässä ja pitää uskostaan kiinni.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sijaltainen nousee – eläkeläisten muistoissa iltarukous tuntui äidiltä, mutta myös pelotteli kuolemalla
HengellisyysKirkko ja kaupunki kysyi iltarukousmuistoja, ja noin 270 lukijaa vastasi. ”Mitä jos Jumala pudottaa kuuman kiven päähän?” 69-vuotias nainen mietti lapsena nukkumaan mennessään.
