Sijaltainen nousee – eläkeläisten muistoissa iltarukous tuntui äidiltä, mutta myös pelotteli kuolemalla
”Rukoileminen toi turvaa! Äiti opetti ’Levolle lasken Luojani, armias ole suojani...’ Kotona isä käytti alkoholia ja varsinkin niinä iltoina rukous tuntui hyvältä.

”Rukoileminen toi turvaa! Äiti opetti ’Levolle lasken Luojani, armias ole suojani...’ Kotona isä käytti alkoholia ja varsinkin niinä iltoina rukous tuntui hyvältä." Nainen, 68

Sijaltainen nousee – eläkeläisten muistoissa iltarukous tuntui äidiltä, mutta myös pelotteli kuolemalla

Kirkko ja kaupunki kysyi iltarukousmuistoja, ja noin 270 lukijaa vastasi. ”Mitä jos Jumala pudottaa kuuman kiven päähän?” 69-vuotias nainen mietti lapsena nukkumaan mennessään.

Ihanalta, lämpimältä, turvalliselta ja rakastavalta”, vastasi 69-vuotias nainen, kun Kirkko ja kaupunki kysyi, miltä iltarukous tuntui lapsena. Vastauksia tuli noin 270, joista vajaa 50 eläkeikäisiltä. Moni muistelee lapsuuden iltarukoushetkeä hyvällä. Unille siunaava vanhempi pysähtyi hetkeksi lähelle, ja tuttu iltarukous auttoi myös kestämään vanhemman poissaolon.

”Rukous toi turvallisen tunteen ja tuntuman siitä, että äiti peittelee, vaikka hän joutuikin olemaan joskus töissä nukkumaanmenoaikaan.” Nainen, 65

”Iltarukous oli turvan tuoja samoin kuin isän ojentama iso käsi, josta kiinni pitäen keskeytynyt uni tuli uudelleen.” Nainen, 65

”Hienolta ja läheiseltä tuntui. Oma isä oli kuollut aikaisin, ja paikan sai Isä taivaassa. Eräässä ohjelmassa kuulin lammaspaimenen sanovan: ’Orpolapsilla on iso etu muihin verrattuna, kun Jumala tulee heille erityisen läheiseksi’.” Mies, 68

”Oli ihana tunne, kun äiti tai isä oli sängyn vieressä ja yhdessä rukoiltiin iltarukous.” Nainen, 72

Turvallisuudentunne on tavallisin asia, jonka eläkeläiset muistoissaan liittävät iltarukoukseen.

En ymmärtänyt mikä on sijaltainen, joka nousisi ylös taivaaseen.

Nainen, 66

”Rukous oli lapsille turva ankeassa ja väkivaltaisessa kodissa. Lapsena rukoilimme aina, että humalainen, raivoava isä kuolisi, että äiti ja me saisimme rauhaa!” Nainen, 62

”Rukoileminen toi turvaa! Äiti opetti ’Levolle lasken Luojani, armias ole suojani...’ Kotona isä käytti alkoholia ja varsinkin niinä iltoina rukous tuntui hyvältä." Nainen, 68

”Iltarukous tuntui luonnolliselta, turvalliselta, jopa lämpimältä. Olimme jo peiton alla, kun rukous luettiin joko yhdessä äidin tai isän kanssa tai yksin. Tuntui, että se suojelee yöllä ja antaa ihanat unet. Nyt ne hetket ovat rakkaita muistoja lapsuudesta.” Nainen, 67

”Rukoileminen tuntui todella hyvältä ja toi turvallisuudentunteen, ettei mitään pahaa voi sattua, kun Taivaan Isä suojelee.” Nainen, 77.

”Kun olin vielä pieni, olimme äidin kanssa juna-asemalla. Kuului huutoa ja junan jarrutusta. Joku oli yrittänyt hypätä liikkuvaan junaan, mutta oli liukastunut junan alle. Tuo pelotti minua. Iltaisin pyysin äitiä tai isää istumaan sängyn viereen ja pitämään kädestäni. Pelotti kasvaa isoksi, koska silloin kukaan ei olisi turvanani ja minäkin saattaisin jäädä junan alle. Tuli turvallinen olo, kun rukoilimme yhdessä. Isä kertoi, ettei varpunenkaan putoa oksalta Taivaan Isän siitä tietämättä. Kaikki kuolevat joskus, mutta vasta sitten kun Jumala kutsuu.” Mies, 69

Tästä voit kuunnella iltarukouksia, joita Kirkko ja kaupungin lukijat ovat lähettäneet.

-:- / -:-

Joka ilta piti ajatella kuolemaa

Iltarukous pelotti. Näin muistelee moni eläkeläinen, joka opetettiin lapsena sanomaan ennen nukkumaanmenoa jokin versio rukouksesta ”Levolle lasken Luojani, Armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.”

”Minussa herätti hämmennystä kohta ’jos vuoteeltani en nousisi’. Useina iltoina pohdin sitä itsekseni tai puhuin siitä äidille tai siskoille. Tuo rukous on minusta ihan kamala. En ymmärrä, miksi terveen lapsen pitää joka ilta ajatella, että hän voi kuolla seuraavana yönä. Ja jos lapsi on sairas, tuo ajatus on vielä kamalampi. Nykyään tiedetään, että positiiviset ajatukset edistävät paranemista, ei kuoleman miettiminen.” Nainen, 66

”Iltarukous tuntui pelottavalta, kuten koko uskonto. ’Jos sijaltain en nousisi’ todisti, että lapsi voi yöllä kuolla, ja jos oli yksikin tunnustamaton ja anteeksipyytämätön lapsen synti, edessä oli ikuinen kadotuksen kidutus.” Nainen, 79

”Mietin, että kun menen maate, niin mitä jos Jumala pudottaa kuuman kiven päähän. Oli semmoinen tunne, että Jumala katselee minua taivaasta ja olen hänen edessään nuhdeltavana. Piti muistaa sanoa myös kaikkien kymmenen siskon ja veljen nimet ja pyytää siunausta heillekin.” Nainen, 69

”ltarukous oli pelottava. Mietin pitkään valveilla etenkin sitä, että jos äiti kuolisi yön aikana, niin miten meidän sitten käy. Mietin myös, että mitä jos itse tai joku muu kuolee.” Nainen, 67

”Jossakin vaiheessa pelotti ’jos sijaltain en nousisi’. Ehkä samaan aikaan olin nähnyt lehden Herää valvomaan, ja yritin pysyä valveilla, ettei minua otettaisi taivaaseen!” Nainen, 71

Jotkut eläkeläiset muistelevat samaa iltarukousta hyvällä, vaikka sen koukeroinen kieli ei avautunutkaan lapsena:

”Se oli lämmin tapa, mutta en ymmärtänyt mikä on sijaltainen, joka nousisi ylös taivaaseen.” Nainen, 66.

”Meillä oli maalaistalo ja kotieläimiä, joten me lapset ihmettelimme sanaa sijaltain. Mietimme, miksi rukouksessa on sika ja sen päältä noustaan. Rukoukset toivat silti yöhön turvaa ja rauhaa.” Nainen, 65

Kuka osaa pisimmän rukouksen?

Suorittaminen ja kilpailukin kuuluvat iltarukoukseen eläkeläisten lapsuusmuistoissa. Rukous oli ulkoa opeteltava loru.

”Molemmat vanhempani istuivat sänkyni vieressä ja yrittivät auttaa minua saamaan iltarukoukseni loppuun. Olin ehkä 5–6-vuotias. Rukous tyssäsi aina kesken, ja piti alkaa uudestaan. Huomasin, että vanhempiani alkoi jo hymyilyttää. Sitten olin kai rennompi ja sain tehtävän suoritettua. En täysin ymmärtänyt Levolle lasken Luojani -rukouksen vanhahtavaa kieltä, mutta se tuli iltarukoukseksi.” Nainen, 71

”Isä, sodan käynyt mies, suhtautui koko elämänsä ajan kirkkoon hyvin kriittisesti. Hän sanoi silti äidilleni, että opeta minulle ja kaksi vuotta nuoremmalle siskolleni iltarukous. Äiti opetti Levolle lasken Luojani. Olin tosi huono oppimaan mitään ulkoa.” Nainen, 72.

”Tuntui mukavalta, turvalliselta ja kivaltakin, kun yritimme veljeni kanssa kilpailla rukouksemme pituudesta.” Nainen, 87.

Apua yökasteluun ja muuhun

Iltarukouksesta oli lapsena käytännön hyötyä. Näin kokivat jotkut Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet eläkeläiset:

”Uskoin, että saan apua rukouksella. Olin yökastelija. Kädet haarovälissä pyysin Taivaan Isältä, ettei pissa tulisi nukkuessani. Joka ilta tein samoin, ja täytettyäni 10 vuotta vaiva oli korjaantunut!” Nainen, 69

”Iltarukous poisti vähän pimeän pelkoa, kun äiti sammutti valot.” Nainen, 70

”Rauhoitti ja hyvin nukutti heti. Lapsena varsinkin tarvitsee rutiineita.” Nainen, 71

”Iltarukous rauhoitti, ja jos tunsin jostain syyllisyyttä, minua lohdutti ajatus Jumalan anteeksiannosta.” Mies, 68

”Muistelen, että iltarukous rauhoitti. Pienenä ollessani äiti rukoili joskus, mutta kun lapsia tuli koko ajan lisää, se väheni ja loppui.” Mies, 66

Kuuntele lisää iltarukouksia, joita Kirkko ja kaupungin lukijat ovat lähettäneet.

-:- / -:-

”Siunaa Fortnite-käyttäjä ja anna lisää voittoja”

Korson koulun 6B:n, 6C:n ja 6E:n evankelis-luterilaisessa uskonnonopetuksessa olevat oppilaat kirjoittivat uusia rukouksia:

Pyhä Isä auta ja anna voimaa jaksaa.

Hyvä rahajumala ja wifijumala, anna minulle loputtomasti rahaa ja anna hyvä netti.

Kiitos vanhemmat, kun jaksatte huolehtia musta ja mun pikkuveljestä.

Oi, Isä Jumala, toivon että saisin elää koko elämän rauhassa, ilman vaaroja. Anna maanrauha ja tasavertaisuus, lopeta kiusaaminen.

Hyvä tuuri tule, paha tuuri lähde.

Vähennä malariaa ja ebolaa Afrikan kehitysmaista ja anna sinne parempi elämä.

Saisinko rahaa please Jumala.

Pyytäisin, että saisin sovittua parin kaverini kanssa ja että mun kisat menisivät hyvin.

Kiitos, kun pääsin turvallisesti kotiin. Kiitos jokapäiväisestä ruoasta ja kiitos kun saan käydä koulua.

Anna lottovoitto.

Rakas Jumala. Voisitko poistaa kaikki pahat sairaudet ja lisätä kaikkea hyvää.

Rukoilen, että pääsisin NHL:ään.

Toivon, että vanhempani eivät ­sairastu.

Anna minulle Eurojackpot-voitto.

Kiitos jokapäiväisestä ilmaisesta kouluruoasta ja koulusta. Kiitos että olet antanut mahdollisuuden käydä koulua.

Kiitos tästä päivästä, siunaa meitä ja älä unohda muita, aamen.

Kirkko ja kaupungin lukijat hiljentyvät iltaisin myös näin.

-:- / -:-

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi