Pyhät isät ja hurskaat veljet ovat tuottaneet Laulujen laulusta tekstiä, jossa kaikkia maallisia rakastajia ihanampi Jumala rakasti heidän silmiään, olkapäitään, rintojaan, lanteitaan. Vuosisatojen ajan tätä runoelmaa tulkittiin kuvauksena kiintymyksestä Jumalan ja ihmissielun välillä. Kuva: Hans Eiskonen
Kristillisessä mieskuvassa on ripaus homoa
Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti näkee Raamatun Jumalan tekevän miehistä naisia ja naisista miehiä.
"Poika vilkaisi ruudussa puhuvaa kiharatukkaista hahmoa hajamielisesti ja kysyi: 'Onko tuo mies vai nainen?' Hetki oli kutkuttava: Väisäsen näkökulmasta juuri papin mieheys on luovuttamatonta, ja nyt hänen oma kykynsä esiintyä tunnistettavasti miehenä kyseenalaistettiin – tahattomasti ja vilpittömästi."
Petri Merenlahti kirjoittaa Luther-säätiön piispaksi vihitystä rovasti Matti Väisäsestä, jolta evankelis-luterilainen kirkko poisti pappisoikeudet, koska Väisänen kieltäytyi hyväksymästä naispappeja. Merenlahti on arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen erityisavustaja. Hän pitää kristinuskon ja maskuliinisuuden suhdetta jännitteisenä.
Valtaosa maailman kristityistä kuuluu kirkkoihin, jotka hyväksyvät papeikseen vain miehiä. Perinteisesti mieheys on merkinnyt naisen haluamista, joten homomiesten maskuliinisuus on nähty vajaana. Suhtautuminen naisiin ja homoseksuaalisuuteen jakaa kristittyjä ja kirkkoja.
Merenlahti kirjoittaa miestutkimuksen näkökulmista Raamattuun artikkelissaan Jeesus, maskuliinisuus ja queer, joka julkaistiin teoksessa Uskonnon ja sukupuolen risteyksiä (Tietolipas 2015). Hän kysyy, miksi juuri papin sukupuolta ja kristityn seksuaalista suuntautumista pidetään niin merkityksellisinä.
– Petri Merenlahti
Merenlahti aloittaa analyysinsä yltiömaskuliinisesta kreikkalais-roomalaisesta kulttuurista, jossa tunnettiin oikeastaan vain yksi sukupuoli. Vapaa jalosyntyinen mies oli ihmisolento täydellisimmillään, kun taas orjien, naisten ja barbaarien ihmisyys kärsi miehuusvajeesta. Mieheksi ei synnytty vaan mieheksi tultiin aktiivisuudella, hallitsevuudella, rationaalisuudella, itsevarmuudella ja itsehillinnällä.
Mieheen ei koskaan kajottu, mutta hänellä oli oikeus hallita alempiaan vaikkapa poikaorjaan yhtymällä. Se oli kulttuurisesti hyväksyttyä, kun taas miesten välisessä seksissä tunkeutumisen kohteeksi antautuvia halveksittiin.
Onko Jeesus edes mies?
Kehon ruhjominen ristiinnaulitsemalla riisti mieskunnian täydellisesti. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänen seuraajiensa oli kohdattava kysymys, oliko lävistetty Jeesus mies lainkaan.
Passiivisuutta kiduttamisen edessä oli pidetty sopivana vain alemmille ihmisolennoille kuten naisille. Nyt se käännettiin miehekkääksi, aktiiviseksi valinnaksi ja vastarinnaksi. Kristittyjen mukaan miehinen koskemattomuus olikin asenne, joka oli yhtäkkiä kenen vain saavutettavissa: "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua." (Matt. 10:28)
– Petri Merenlahti
Kosmisen hierarkian huipulla oli ehdottoman maskuliininen Jumala. Muiden tuli omaksua passiivinen ja kuuliainen, feminiininen rooli suhteessa Jumalaan.
Petri Merenlahti luettelee esimerkkejä, jotka näyttävät jumalasuhteen sukupuolittuneisuuden: Israelin kansa kuvataan Jumalan uskottomana nuorikkona. Kristillinen seurakunta on Kristuksen morsian. Ihmisen sielu kaipaa Jumalaa kuin neito rakastajaansa.
Sukupuoli-identiteetit taipuvat
Seurakunnan äänivaltaiset edustajat olivat kuitenkin lähes yksinomaan miehiä. Merenlahti näkee miehisessä kiintymyksessä miehiseen jumaluuteen myös homoeroottisia sävyjä.
Laulujen laulun tulkintahistoriaan mahtuu teologiaa, jossa "Pyhät isät ja hurskaat veljet Origeneesta Bernhard Clairvauxlaiseen ja Ristin Johannekseen antautuivat kirjoituksissaan Kristuksen hyväiltäviksi ja suudeltaviksi".
Raamatun Jumala voi tehdä miehistä naisia ja toisaalta lahjoittaa naisille tosi miehuuden, jota olisi mahdotonta itsekseen saavuttaa. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetit taipuvat.
Merenlahden mukaan kristinuskoon liittyvä sisäisesti jännitteinen maskuliinisuuden ihanne vaikuttaa homoseksuaalisuuteen ja naispappeuteen liittyviin kirkollisiin kiistoihin. Jos maskuliinisuus tuntuu uhanalaiselta, sitä halutaan puolustaa.
Miksi maskuliinisuus tuntuu sitten olevan kriisissä juuri nyt? Merenlahden mukaan kyseessä on näköharha. "Tutkittiinpa minkä ajan sukupuolihistoriaa tahansa, maskuliinisuus tuntuu olevan aina kriisissä."
Jaa tämä artikkeli: