Kristitty ja buddhalainen meditoivat yhdessä Kalliossa
Hiljaisuuden ääni. Erja Sini-Kaarina Varis soitti kristallikulhoja Seurakuntien talon kappelissa toissa keskiviikkona. Henriette Kremlev (edessä), Marko Näätänen, Heidi Rautionmaa ja Otto Hanski hiljentyivät.

Hiljaisuuden ääni. Erja Sini-Kaarina Varis soitti kristallikulhoja Seurakuntien talon kappelissa toissa keskiviikkona. Henriette Kremlev (edessä), Marko Näätänen, Heidi Rautionmaa ja Otto Hanski hiljentyivät.

Kristitty ja buddhalainen meditoivat yhdessä Kalliossa

Perusluterilainen mietiskelee Seurakuntien talolla yhdessä buddhalaisen, hindun ja ortodoksin kanssa.

Voimakas kumea ääni kiertää kaikuna huoneessa, kun Erja Sini-Kaarina Varis sivelee kapuloilla soivia kristallikulhoja. Välillä kuuluu pehmeitä helähdyksiä.

Seurakuntien talon kappelissa on meneillään kristillis-buddhalainen meditaatiohetki. Kulhot ovat osa Tiibetin buddhalaista perinnettä. Parikymmentä osallistujaa istuu hiljaa ja hengittää rauhallisesti.

– Jokainen voi keskittyä siihen, mikä koskettaa omaa sisäistä henkistä elämää, viisitoista vuotta buddhalaisena elänyt Varis opastaa.

Seurakuntayhtymä järjestää tänä syksynä kristillis-buddhalaisia meditaatiohetkiä kerran kuussa. Mietiskelyä vetää Variksen kanssa oppilaitospastori Heidi Rautionmaa. Osallistua voi kuka tahansa uskonnosta riippumatta.

Kristittyjen ja buddhalaisten yhteisiä meditaatioita on järjestetty Helsingissä aiemmin ainakin Kampin kappelissa ja viime kesänä Mustasaaressa.

– Kristillis-buddhalaisella meditaatiolla on maailmalla pitkät perinteet. Katolisessa kirkossa monet papit ja munkit ovat harjoittaneet zen-meditaatiota. Myös kristilliseen perinteeseen hiljaisuus on kuulunut aina, mutta Suomessa yhteinen meditaatio on aika uutta, Rautionmaa kertoo.

 

Hiljaisuus yhdistää

Meditaatiohetkeen osallistuneelle Otto Hanskille kahden uskonnon perinteistä ammentava mietiskely oli antoisa kokemus. Hän kertoo tutustuneensa viime aikoina useisiin uskonnollisiin yhteisöihin.

– Hiljaisuus on kaikille uskonnoille yhteistä. Minusta on parempi lähestyä toisia hiljaisuuden kuin dogmien, tekstien ja sanallisen dialogin kautta, hän sanoo.

Hanskin ystävää Henriette Kremleviä kiinnosti tilaisuudessa se, miten yhteys kahden uskonnon välillä toteutuu.

– En ollut aiemmin kuullut tällaisesta meditaatiosta. Olen taustaltani ortodoksi ja käynyt myös henkisissä laulupiireissä, joissa lauletaan esimerkiksi mantroja. Hiljentyminen palveli tässä tarkoitustaan, kohtaamista, hän pohtii.

Hindulaisuutta harjoittavan Marko Näätäsen mielestä meditaatio voi olla syvällistä vuoropuhelua.

– Uskontojen välinen dialogi on liian usein puhetta. Sitäkin tarvitaan, mutta on hyvä kulkea puheesta yhteiseen kokemukseen ja sanojen tuolle puolen, hän perustelee.

 

Tarkoitus ei ole vaihtaa kenenkään uskontoa."
– Luterilainen oppilaitospappi Heidi Rautionmaa

 

Ei mitään pelättävää

Uskontojen edustajien välistä säännöllistä toimintaa ruohonjuuritasolla ovat järjestäneet tämän vuosituhannen alusta alkaen muun muassa Helsingin uskontojen foorumi ja Uskot ilman rajoja -piirit. Viime aikoina Helsingin seurakuntayhtymä on järjestänyt monenlaista dialogitoimintaa yhteistyössä eri seurakuntien kanssa.

– Kohtaaminen on luova voima. Todellinen vuoropuhelu saa aikaan uutta ymmärrystä, sillä dialogi on halua kysellä, Heidi Rautionmaa sanoo.

Rautionmaan mukaan yhteinen meditaatiohetki voi avata jotakin sekä omasta että toisen uskonnon perinteestä. Tarkoitus ei ole sekoittaa uskontoja keskenään tai vaihtaa kenenkään uskontoa.

– Vuoropuhelussa toisesta tulee peili myös omalle uskolle. Kun saa tietoa toisen uskosta, voi omakin usko samalla syventyä. Toisin uskovan kohtaamisessa ei ole mitään pelättävää.

Yhteinen hiljentyminen voi Erja Sini-Kaarina Variksen mukaan olla myös rauhantyötä. Buddhalaisessa meditaatiossa olennaista on itsetuntemuksen, lempeyden ja myötätunnon lisääntyminen ihmisessä.

– Tässä levottomassa ajassa tuntuu tärkeältä olla välillä yhdessä hiljaa. Siinäkin voi tapahtua paljon vuorovaikutusta, Varis sanoo.

– Vaikka emme ajattelisi kaikesta samoin, voimme silti elää rauhassa toistemme kanssa. Sisäinen aseistariisunta on äärimmäisen tärkeää, sillä se heijastuu myös jokaisen omaan ympäristöön.

Jaa tämä artikkeli: