Annamari Autiosuon, 45, mukaan käsikellojen soittajia yhdistää huumorintaju.
Kuinka vantaalainen?
2 % Helsinkiläinen
Asuin elämäni ensimmäisen vuoden Lauttasaaressa ja sen jälkeen Fredrikinkadulla. Muistan, että ulkoilutimme äidin kanssa kesäiltoina isosiskon koiraa. Äiti työnsi minua rattaissa. Synnynnäisen sydänvikani vuoksi en jaksanut kävellä pitkiä matkoja.
8 % Espoolainen
Asuimme mieheni kanssa muutaman viikon yhteisössä Mäkkylässä, menimme naimisiin ja muutimme Kiloon. Siellä asuessamme meille syntyi kaksi poikaa. Vietimme Espoossa nuoren perheen elämää.
90 % Länsi-vantaalainen
6-vuotiaana muutin äidin, isän ja isosiskon kanssa rivitaloon Pähkinärinteeseen Lammaslammen rannalle. Vanhemmat sisarukset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Palasin Pähkinärinteeseen vuonna 1993. Nykyisin asumme kerrostalokodissa Rajatorpassa. Meillä on kolme poikaa ja tytär. Esikoinen on jo lentänyt pesästä. Työskentelen puheterapeuttina. Olen soittanut käsikelloja Sonus-yhtyeessä 21 vuotta. Kelloissa on taikaa, ne saavat hyvälle tuulelle.
Jaa tämä artikkeli: