Tellervo Aarrevaaraa, 75, vähän harmittaa, että polkupyörä tuli myytyä.
Kuinka vantaalainen?
50 %
Karjalais-vantaalainen
Synnyin Värtsilässä, rajantakaisessa Karjalassa. Olin alle kouluikäinen, kun muutimme siirtolaisina Kiteelle. Valmistuttuani opettajaksi sain työpaikan Kittilästä. Sieltä muutimme Vantaalle vuonna 1966.
Kun mieheni kuoli neljä vuotta sitten, tunsin putoavani tyhjän päälle. Mietimme poikani kanssa, miten elämä järjestyisi eteenpäin. Päätin muuttaa
palvelutaloon. Osallistun aktiivisesti siellä järjestettyyn toimintaan. Lenkkeilen päivittäin ja osallistun yhdistystoimintaan, olen mukana muun muassa Martoissa. Ison kodin purkaminen oli osa surutyötä. Piti valita, mitä ottaa ja mitä jättää. Nyt harmittaa, että myin polkupyöräni pois. Ajattelin silloin, että elämä on ohi enkä tee pyörällä enää mitään. Olisi sillä vielä ajellut.
50 %
Kerimäkeläinen
Rakensimme mieheni kanssa mökin Kerimäelle. Vietimme siellä 30 vuoden ajan kaikki kesät ja eläkkeelle jäätyämme asuimme vähintään puolet vuodesta mökillä. Luovuin mökistä mieheni kuoleman jälkeen. Ei siellä olisi millään pärjännyt yksin. Jossain vaiheessa elämä on luopumista.
Jaa tämä artikkeli: