Kuka kukin on?
Jeesuksen opetuslapset eivät olleet mitään lauhkeita lampaita.
Kolmetoista miestä istuu pöydän ääressä aterioimassa. Mies keskellä näyttää tyyneltä ja surumieliseltä. Muiden ilmeet ja eleet kuvastavat yllättyneisyyttä, hämmennystä ja järkytystä. Jeesus on juuri ilmoittanut opetuslapsilleen, että yksi heistä kavaltaa hänet.
Leonardo da Vincin vuonna 1498 valmistunut maalaus Pyhä ehtoollinen Milanon Santa Maria delle Grazie -kirkossa on yksi maailman tunnetuimmista — ja huono-onnisimmista — taideteoksista. Leonardo kokeili sitä maalatessaan uutta tekniikkaa. Kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi, ja maalaus alkoi rapistua jo muutama vuosi valmistumisensa jälkeen. Ei kulunut kuuttakymmentä vuotta, kun opetuslasten kasvot olivat muuttuneet tunnistamattomiksi.
Maalaus on saanut kärsiä kaikenlaista: se on joutunut ranskalaissotilaiden kivittämäksi, sitä on yritetty siirtää tuhoisin seurauksin, ja toisen maailmansodan aikana kirkkoon osunut pommi on myös jättänyt jälkensä. 1700-luvulta alkaen maalausta on yritetty pelastaa, restauroida ja puhdistaa useampaan kertaan. Vuonna 1978 käynnistettiin suuret restauraatiotyöt, jotka kestivät 21 vuotta.
Restauroinninkin jäljiltä maalaukseen on jäänyt aukkopaikkoja, joista väri on lähes pois kulunut. Maalauksen alkuperäistä hehkua voi vain aavistella.
Pitkään arvailtiin myös sitä, kuka kahdestatoista opetuslapsihahmosta on kukin. Tieto siitä unohtui sitä mukaa, kun opetuslasten kasvot rapistuivat. Vain Juudaksen, Pietarin ja Johanneksen muodostama kolmikko tunnistettiin varmasti. Arvoitus ratkesi 1800-luvun alussa, kun eräästä kirkosta löytyi 1500-luvulta oleva maalauksen kopio, johon opetuslapset oli nimetty.
Raamatusta tuskin olisi apua opetuslasten tunnistamisessa. Uudessa testamentissa on useampia näkemyksiä siitä, keitä joukkoon kuului — eikä mitään tietoa siitä, miltä he näyttivät. Mutta vaikka nimilistat vaihtelevat, yhtä mieltä ollaan siitä, että opetuslapsia oli kaksitoista. Luku ei ole sattumanvarainen.
— Kahdentoista nimittäminen oli Jeesuksen symbolinen teko. Kaksitoista miestä muistuttaa Israelin kahdestatoista sukukunnasta, sanoo Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski.
Jeesuksen opetuslapset olivat Myllykosken mukaan tavallisia juutalaismiehiä, eivät mitään uskonnollisia virtuooseja. He uskoivat, että Jumalan valtakunta oli Jeesuksen sanoissa ja teoissa tulossa maailmaan.
— Siinä, että Jeesus kutsui tavallista työtä tekeviä miehiä, oli jotakin provosoivaa ja hävytöntä. Että tämmöistä sakkiako sukukuntien johtoon?
Kaikkien opetuslasten ammatteja ei tiedetä. Kaksi veljesparia, Pietari ja Andreas sekä Jaakob ja Johannes, oli kalastajia. Lisäksi joukossa oli ainakin yksi tullimies.
— Se vasta olikin provokaatio. Tullimiehiä vihattiin ja pidettiin isänmaan pettureina, jotka roomalaisten palveluksessa imivät verta omasta kansastaan, Myllykoski kertoo.
Myllykosken mukaan opetuslapset olivat kohdistaneet Jeesukseen toiveita, jotka olivat sekä uskonnollisia että poliittisia: Jumala tulee ja vapauttaa heidät roomalaisista vallanpitäjistä.
— Kyse ei ollut aseellisesta tai kapinallisesta liikkeestä, mutta eivät opetuslapset mitään lauhkeita lampaita olleet: Luukkaan evankeliumissa Simonia kutsutaan Kiivailijaksi ja Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi Sebedeuksen poikia ukkosenjylinän pojiksi.
Jeesuksen mukaan lähteminen on ollut kutsutuille riski. Pietari sanookin: ”Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Evankeliumeissa kerrotuista ruokkimisihmeistä päätellen porukalle on kuitenkin aina löytynyt ruokaa pöytään.
Jeesuksen tehtävän vakavuutta eivät tunnu ymmärtäneen edes lähimmät. Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen perhe epäili hänen olevan poissa tolaltaan. Myllykoski arvelee, että reaktiot ovat saattaneet olla samanlaisia opetuslasten lähipiirissä, kun he noin vain ovat jättäneet työnsä, kotinsa ja elätettävänsä. Tiedossa on, että ainakin Pietari oli naimisissa — hänen anoppinsa eli ilmeisesti samassa taloudessa. Tässä on selvästi anoppivitsin paikka.
— Pietari kielsi Jeesuksen kostoksi siitä, että Jeesus meni parantamaan hänen anoppinsa.
Olisiko kieltämiselle joku uskottavampi selitys? Mikä sai opetuslasten johtohahmon kieltämään Jeesuksen — ja vielä kolmesti? Matti Myllykoski sanoo, ettei Pietari välttämättä niin tehnytkään. Kyseessä saattaa olla alkuseurakunnan valtataistelu: Pietarilla on ollut huono maine pakanakristittyjen keskuudessa ja se näkyy evankeliumeissa. Pietarin epäluotettavuuteenhan viittaa myös Paavali Galatalaiskirjeessään.
— Onhan siinä aika jyrkkä kontrasti, että Pietari kieltää tuntevansa Jeesusta samaan aikaan kun Jeesus vastaa neuvoston edessä kysymykseen ”Oletko sinä Jumalan poika?” ja joutuu sen takia tapettavaksi, Myllykoski huomauttaa.
Samantapaisen mustamaalauksen kohteeksi on opetuslapsista todennäköisesti joutunut myös Tuomas. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, ettei Tuomas uskonut Jeesuksen nousseen kuolleista ennen kuin sai itse koskettaa hänen haavojaan. Myllykoski arvioi, että epäilykertomus on syntynyt johannekselaisen ja tuomaslaisen kristillisyyden erilaisuuden vuoksi.
— Tuomaan seuraajat edustivat toisenlaista uskontulkintaa kuin johannekselainen yhteisö, jonka piirissä evankeliumi on syntynyt. Johannekselaiset halusivat vähän näpäytellä. Se on niin inhimillistä! Jeesuksen seuraajilla oli ristiriitoja, juonittelua ja vallanhalua ihan niin kuin nykyisilläkin kristillisillä yhteisöillä.
Opetuslapsista juuri Pietari ja Tuomas on nostettu usein esille inhimillisinä ja erehtyvinä samastumiskohteina.
— Hahmot, joita nykyihminen pitää samastumiskohteina, olivat evankeliumien syntyvaiheessa propagandistisia. Moderni kristitty mielellään psykologisoi ja näkee opetuslapset itsensä kaltaisina. Rakennetaan myönteisiä, hyvää tarkoittavia siltoja menneisyyteen: mekin saamme olla heikkoja ja epäonnistua. Aika silottelee erimielisyyksiä. Helposti unohtuu, että Jeesuksen seuraajat olivat monestikin toistensa kurkussa kiinni, Myllykoski muistuttaa.
Pahinta ei ollut epäily eikä kieltäminen. Evankeliumien konnanrooli kuuluu Juudas Iskariotille, joka kavalsi Jeesuksen. Vai onko sekin panettelua? Matti Myllykoski on sitä mieltä, että kavaltaminen on todella tapahtunut — epäselvää on vain, mitä Juudas tarkkaan ottaen kavalsi, Jeesuksen olinpaikan vai jotakin muuta.
Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että Juudas olisi saattanut olla selootti, aikansa poliittisen kapinaliikkeen jäsen, joka olisi pettynyt Jeesuksen toimintatapaan. Myllykoski ei sitä niele: Miksi selootti olisi vehkeillyt pahimpien vihollistensa roomalaisten kanssa? Sitä paitsi selootti olisi halunnut mellakkaa, mutta sellaista ei syntynyt, kun Jeesus vangittiin vähin äänin.
Myllykosken oma teoria pohjautuu siihen, että Juudas olisi nimensä perusteella ollut kotoisin Juudeasta. ”Iskariot” tarkoittaa ”mies Kerijotista”, ja Kerijot oli paikkakunta Juudeassa.
— Jos Juudas oli juudealainen, hänellä oli paikallistuntemusta Jerusalemista ja hän pystyi liikkumaan siellä yksin, toisin kuin Jeesus ja muut opetuslapset. Yksin liikkuessaan Juudas oli saattanut joutua pidätetyksi ja kiristetyksi. Hänet ehkä pakotettiin ilmiantamaan Jeesus. Se selittäisi, miksi Jeesuksen vangitseminen onnistui ilman meteliä.
Myllykosken on vaikea uskoa, että Juudas olisi noin vain vaihtanut puolta, edes palkkion toivossa.
— Ei hän olisi toiminut niin kevytmielisesti, enkä usko, että hän olisi yhtäkkiä huomannut olevansa väärässä joukossa. Kyllä opetuslapset tiesivät alusta asti, mitä Jeesus julisti ja olivat vahvasti sitoutuneet häneen.
Leonardon maalauksen dramaattisin kolmen ryhmä istuu Jeesuksesta katsoen oikealla. Juudaksen kasvot ovat jääneet varjoihin, Pietari näyttää kuiskaavan kiivaasti jotakin Johanneksen korvaan. Johannes on sulkenut silmänsä. Näinkö Jeesuksen lempioppilas on istutettu pelkurin ja petturin joukkoon?
Kuvataiteessa on hyödynnetty paljon Johanneksen evankeliumin mainintoja Jeesuksen rakkaimmasta opetuslapsesta, joka olisi sama kuin evankeliumin kirjoittaja. Usein hänet on kuvattu yhdessä Jeesuksen äidin kanssa ristin juurella tai Jeesuksen ruumiin äärellä. Johannes on esitetty kauniskasvoisena nuorukaisena, kuten Leonardokin tekee.
— Kirkollisessa perinteessä on tulkittu, että rakkaimmalla opetuslapsella tarkoitetaan Sebedeuksen poikaa Johannesta, mutta sille ei löydy perusteita. Tutkimuksessa sen sijaan on usein ajateltu, että puhe rakkaimmasta opetuslapsesta on kirjallinen tehokeino, jolla Johanneksen evankeliumin kirjoittajasta on yritetty luoda kuva ylivertaisena todistajana muihin apostoleihin nähden, Matti Myllykoski sanoo.
Hän huomauttaa, että Sebedeuksen pojista ei kerrota juuri muuta kuin että he halusivat hallita yhdessä Jeesuksen kanssa. Markuksen evankeliumin mukaan he pyytävät: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Matteuksen evankeliumissa pyynnön esittää veljesten äiti.
Jeesus ei veljeksille kunniapaikkoja voinut luvata, mutta Leonardo on maalauksessaan toteuttanut heidän toiveensa: Jaakob istuu Jeesuksen vasemmalla, Johannes oikealla puolella.
Vai onko se sittenkään Johannes? Dan Brown esitti taannoisessa bestsellerissään Da Vinci -koodissa, että Pyhän ehtoollisen kaunis nuori mies olisikin nainen, Magdalan Maria. Maria olisi ollut Jeesuksen rakastettu ja hänen lapsensa äiti.
Evankeliumeissa kerrotaan Marian olleen pääsiäisaamuna ensimmäisenä Jeesuksen haudalla ja nähneen ylösnousseen Jeesuksen. Marian aiemmista vaiheista tiedetään vähän: Luukas mainitsee Jeesuksen karkottaneen hänestä seitsemän pahaa henkeä.
— Kun nämä yhdistetään, ensimmäinen johtopäätös voisi olla, että siinäpä hysteerinen, Jeesukseen hurahtanut nainen. Ja niin kristinuskon varhaiset vastustajat hänet näkivätkin, Matti Myllykoski sanoo.
— Ei vaadi suurta mielikuvitusta ajatella, että Maria oli rakastunut Jeesukseen, mutta kyseessä on ollut jonkinlainen kaukorakkaus. Jeesuksen vastustajat moittivat Jeesusta kyllä syömäriksi, juomariksi ja syntisten ystäväksi, mutta mikään ei viittaa siihen, että hänellä olisi ollut seksuaalisuhde.
Myllykosken mukaan Jeesuksen ja hänen naispuolisten seuraajiensa välillä on täytynyt olla jonkinlainen kunnioittava etäisyys. Sen ajan kulttuurissa naiset eivät olisi missään nimessä voineet kuljeskella samassa seurueessa miespuolisten opetuslasten kanssa.
— Karismaattisessa liikkeessä seksuaalisuus on usein tulenarka asia. Voidaan ajatella, että Jeesuksen aikana kulttuuri suojeli ylilyönneiltä, toisin kuin nykyisin.
Yksi tärkeä henkilö opetuslasten joukosta puuttuu.
— Arvoitus on se, minne katosivat Jeesuksen veljet. Heistä varsinkin Jaakob oli merkittävä hahmo alkuseurakunnassa, mutta evankeliumeissa häntä ei näy. Opetuslapsiluetteloissa on kaksi Jaakobia, mutta kumpikaan heistä ei ole Jeesuksen veli, Matti Myllykoski kertoo.
Leonardo ehkä olisi ollut Myllykosken kanssa eri mieltä. Toinen hänen maalauksensa Jaakobeista on kovin samannäköinen kuin Jeesus.
— Yleinen selitys Jaakobin ja muiden veljien poissaololle on se, että heistä tuli Jeesuksen seuraajia vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Mutta on vaikea kuvitella, että Jaakob olisi yhtäkkiä tyhjästä noussut seurakunnassa kiistattomaan johtoasemaan. Minä ajattelisin, että veljet olivat mukana Jeesuksen seuraajaporukassa, mutta pysyttelivät hieman taka-alalla. Luonnollinen selitys olisi se, että he jäivät kantamaan vastuuta perheestä, kun Jeesus lähti julistamaan.
Opetuslapset kulkivat Jeesuksen kanssa vain lyhyen aikaa, vuoden verran. Pyhä ehtoollinen kuvaa tuon intensiivisen ajanjakson päättymistä. Opetuslasten toiveet romahtavat Jeesuksen sanoihin. Pian joukko sekä hajoaa että kasvaa. Unelmat saavat uuden muodon.
Jaa tämä artikkeli: