Lääkepurkki ei paranna.

Kuka kuuntelee nuoria?

• 01.10.2013 21:12
• Marja Kuparinen
• Jouko Siro

Pysy hengissä vielä tämä päivä Kansallisteatterin Omapohjassa.

Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin nuorten mielenterveysongelmia käsittelevä esitys Pysy hengissä vielä tämä päivä on virkistävän vanhanaikainen: On selkeä ongelma, jota esitys tutkii yksinkertaisesti, koskettavasti ja tietä eteenpäin avaten.

Lukion juuri päättäneellä Annalla ei olekaan edessään avoin tulevaisuus vaan kiihtyvään tahtiin tulevat paniikkikohtaukset. Ahdistus ja kuulluksi tulemattomuus purkautuvat pian itsemurhayritykseen. Jessica Grabowsky on roolissaan vakuuttava.

Nuoren naisen äiti on työnsä keskellä avuton auttamaan tyttöä. Apua ei tuo myöskään uupunut psykiatri. Kuuntelevampaa tietä yrittää stressaantunut sairaanhoitaja Eeva.

Helppoa ei totisesti ole auttamaan pyrkivilläkään, kun tulosta ja tehokkuutta pitäisi tuottaa pienenevillä resursseilla.

Näytelmä rakentuu vankkaan taustatyöhön ja mielenterveysongelmien syiden pohdintaan. Onko mielen sairastumisen taustalla biologia, ihmissuhdeongelmat, omat huonot valinnat vai olisiko sairastumisen takana köyhyyttä ja jopa poliittisten päätösten seurauksia?

Hätkähdyttävä on tieto, jonka mukaan joka viides viime laman alla vuonna 1987 syntynyt suomalainen oli mielenterveyspalveluiden piirissä ennen kuin täytti 21 vuotta. Toinen tutkimus kertoo, että eniten 1990-luvulla lapsiperheiden tuesta ja kouluterveydenhuollosta leikanneet kunnat käyttivät 2000-luvun alussa eniten lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon palveluja.

Lääkepurkki ei paranna, vaan parhaimmillaan vain lievittää ja poistaa oireita, eivätkä normaaliin elämään kuuluvat surut vaadi sitäkään. Kuulluksi tuleminen, nopea apu ja tasa-arvoinen kohtelu vievät jo pitkälle.

Pysy hengissä vielä tämä päivä on aiheestaan huolimatta valoisa esitys. Itsenäistyvä Anna oppii tärkeän ja rohkaisevan tosiasian: elämään kuuluu myös ahdistusta, epätietoisuutta ja surua. Jos niitä on liikaa, ihan kaikki voivat murtua.

Näin nuoret toivovat: ”Jos vaan meille puhuttaisiin kuin normaaleille ihmisille.”