Kuka valvoo säästöjä?
Kun ei ole, mistä ottaa, on pakko säästää. Kuntatalouden säästöjä etsiessä tarvitaan kuitenkin sekä arvokeskustelua että valvontaa. Valtiovallan pitäisi huolehtia siitä, etteivät ihmiset eri puolilla maata joudu kovin eriarvoiseen asemaan ja varmistaa, etteivät säästöt vaaranna kenenkään henkeä ja terveyttä eivätkä lasten tulevaisuutta.
Ensi- ja turvakotien liitto on huolissaan siitä, että monissa kunnissa pääsy lastensuojeluun on vaikeutunut. Vaikka poliisin kotihälytysmäärät kertovat perheväkivallan lisääntymisestä, muutamat kunnat ovat vähentäneet turvakotipalvelujen ostoa. Liiton mukaan säästöt näkyvät myös neuvolapalveluissa: päihdeongelmaisia raskaana olevia ja pienten vauvojen äitejä on oman erityispalvelun sijasta ohjattu maksuttomiin palveluihin. Tällä kunta säästää 90 euroa viikossa, mutta seurauksena voi olla huostaanotto ja paljon isompi lasku, 60 000 euroa vuodessa. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Kesäaikojen henkilöstösäästöt ovat YLE:n Tampereen radion mukaan aiheuttaneet Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ylimääräisiä potilaskuolemia. Tehohoidon potilaiden selviytymisprosentteja on seurattu kahden vuoden ajan. Tilastoista käy ilmi, että kesällä kuolemanriski on kasvanut. Jopa kymmenen ylimääräistä kuolemaa kesässä on ylilääkärin mukaan johtunut säästöistä. Asian tutkiminen ja nostaminen esille on nyt johtanut siihen, että tehohoidon hoitajista ja lääkäreistä ei enää tingitä.
Myös lomautukset voivat iskeä kipeästi peruspalveluihin — jopa niihin, joissa taantuman aikana on lisäpaineita. Kunnissa, joissa talous tekee tiukkaa, henkilöstösäästöt koskevat myös sosiaalitointa ja lastensuojelua, joissa muutenkin väki on uupumassa työnsä ääreen. Tästä on kokemusta lastensuojelutyötä tekevällä läheiselläni.
Kuka nykyisin valvoo yhteiskunnan kokonaisetua sosiaali-, terveys- ja koulutoimessa? Varmaan lääninhallitukset ja ministeriöt, mutta onko niillä riittävät resurssit valvontaan ja kunnon sanktiot puuttua asioihin. Entä kun kunnassa rahat eivät kerta kaikkiaan riitä? Onko veroprosentin nosto ehdoton tabu? Vai pitäisikö jatkaa keskustelua valtion ja kuntien välisestä rahanjaosta, jotta peruspalvelut varmasti tulevat hoidetuiksi?
Jaa tämä artikkeli: