"Haluan taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, Hannele Huhtala sanoo. Kuva: Sirpa Päivinen

Kukkahattutäti ei piittaa pilkkanimistä

Iso Numero -lehden päätoimittaja Hannele Huhtala muistaa päivän, jolloin hän tajusi olevansa idealisti.

• 04.08.2015 13:50
• Taneli Kylätasku

Kukkahattutäti. Ituhippi. Sosiaalitantta.

Iso Numero -lehden päätoimittaja Hannele Huhtala määrittelee itsensä tottuneesti verkkolehtien kommenttiketjuista tutuilla sanoilla. Niillä luonnehditaan hänen kaltaistaan toimittajaa, joka kirjoittaa luonto- ja eläinaktivismista ja feminismistä.

”Sille ei voi mitään. Haluan taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, Huhtala sanoo.

Erottumisen kokemus palautuu aina 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin Huhtala suoritti Turussa medianomin opintoja. Eräässä harjoitustehtävässä ideoitiin juttuja, jotka käsittelivät päivittäin jaettavia kaupunkilehtiä.

Huhtala ehdotti aiheeksi sitä, kuinka paljon lehdet roskaavat kaupunkia. Opettaja katsoi häntä ihmeissään. "Eihän kukaan mieti tuollaista."

”Silloin havahduin siihen, että olen idealisti. Maailma osoitti sen minulle: katsopas itseäsi, niin huomaat, että ajattelet pöhkösti”, Huhtala sanoo.

Huhtala kasvoi Nokialla tavallisen ydinperheen ainoana lapsena. 1990-luvulla isä menetti työpaikkansa sähkölaitoksella. Myös äidin työpaikka meni, kun jalkinetehtaan toimintaa supistettiin.

Kumpikin löysi uuden ammatin. Isä alkoi ajaa taksia ja äiti kouluttautui posliinimaalauksen opettajaksi.

”Molempien vanhempieni kohdalla muutos oli positiivinen, kun asiaa tarkastelee pitkällä aikavälillä. En muista 90-luvun lamaa pelkästään ahdistavana aikana, kuten moni ystäväni”, Huhtala kertoo.

Opettaja kannusti: ajattele itse

Ensimmäisen kimmokkeen itsenäiseen ajatteluun Huhtala sai yläasteella äidinkielenopettajaltaan Päivi Lähteeltä. Lähde kannusti Huhtalaa ajattelemaan ja antoi luettavaksi filosofiaan liittyviä kirjoja.

Lukiovuosina tapahtui kaksi tärkeää asiaa: Ystävä houkutteli hänet mukaan ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen Tampereella. Huhtala tutustui myös Muutoksen kevät -nimiseen lehteen, joka käsitteli ympäristökysymyksiä, eläinten oikeuksia ja aktivismia.

Valmistuttuaan medianomiksi vuonna 2004 Huhtala etsiytyi työharjoittelijaksi Voima-lehteen, joka oli eräänlainen Muutoksen kevään seuraaja. Huhtala aloitti myös käytännöllisen filosofian opinnot, joihin liittyvää gradua hän kirjoittaa parhaillaan.

Voima-lehden pesti jatkui toimittajan ja Fifi-verkkolehden päätoimittajan tehtävissä. Parhaimmillaan viisihenkisen toimituksen yhteisenä päämääränä oli taistelu epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Huhtalan mukaan yhteinen tavoite ei tehnyt Voimasta yhden asian lehteä.

”Meillä oli monia erilaisia näkökulmia ja käsityksiä siitä, mikä on tärkeää. Jutusta kuin jutusta saattoi leimahtaa pitkä ja syvällinen huutoriita.”

Äänessä on haikeutta. Huhtala nautti Voima-lehden työkulttuurista, jossa hänen ajatteluaan haastettiin.

”Ehdottomasti. Keskustelut, jotka osoittavat epäkohtia ajattelun logiikassa, ovat eteenpäin vieviä.”

Idealismia voi nähdä siinäkin, miten työ Voimassa päättyi. Kun päätoimittaja Kimmo Jylhämö irtisanottiin viime syksynä päätoimittajan tehtävästä, koko toimitus irtisanoutui solidaarisuudesta esimiestään kohtaan.

Ihmisen tarina edellä

Epäkohtiin tartutaan myös Iso Numero -lehdessä, jonka päätoimittajan tehtävässä Huhtala aloitti viime helmikuussa. Katukulttuurilehden kustantaja on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry.

Lehden sisällöstä noin puolet koostuu Kultti ry:n jäsenlehtien jutuista, jotka Huhtala valitsee yhdessä toimituspäällikkö Janne Hukan kanssa. Toisen puolen tuottaa Ison Numeron oma toimitus.

Jälkimmäisiin lukeutuu Koneen säätiön rahoittama Piilosta näkyväksi -juttusarja, jonka jutut syntyvät tutkijan ja toimittajan yhteistyönä. Tähän mennessä juttusarjassa on käsitelty nuorten asunnottomuutta ja paperittomien ihmisten tilannetta.

”Siinä missä Voiman jutut pureutuivat yhteiskunnan rakenteisiin, Ison Numeron jutuissa mennään enemmän ihminen edellä”, Huhtala vertaa.

Miksi katumyyjä ärsyttää?

Erilaista ja uutta on myös se, että Ison Numeron myyjät ovat yhteiskunnan vähäosaisia.

Isoa Numeroa voi myydä kuka tahansa, joka tarvitsee lisätuloja tiukan paikan tullen. Käytännössä suurin osa myyjistä on muita kuin kantasuomalaisia. Esimerkiksi romanialaisia, joille lehden myyminen on parempi vaihtoehto kuin kerjääminen.

Kadulla myyjät törmäävät vihamielisyyteen, joka kantautuu kiukkuisena palautteena päätoimittajan sähköpostiin.

”Suomessa ihmisen omaan tilaan tuleminen ja pyytäminen koetaan vääräksi. Kerjäläisiin ja köyhiin kohdistuvan vihan takana on ehkä pelko siitä, että ihminen voisi joutua itsekin samaan tilanteeseen.”

Hurmosmeininki herätti vastustuksen

Huhtalan ajatukset palaavat vielä Nokialle. Jotakin merkityksellistä on kertomatta.

Kun Huhtala kävi rippikoulun ja isoskoulutuksen, Nokian herätysliike vaikutti seurakunnassa kirkkoherra Markku Koiviston johdolla. Myöhemmin liike erkaantui omaksi kirkkokunnaksi.

Kerran Huhtala seurasi isosena tuleville rippikoululaisille järjestettyä tutustumisiltaa. Todistuspuheenvuorojen, kadotuksella pelottelun ja kielillä puhumisen jälkeen lapsia kehotettiin antamaan elämänsä Jeesukselle.

Yksi puhujista todisti, että Jeesus oli siirtänyt kettingin pois hänen traktorinsa tieltä. Huhtala protestoi istumalla kädet tiukasti puuskassa.

”En ole mikään tuomitsemaan, mutta järjen ääni minussa oli liian voimakas. Halusin suojella lapsia ja antaa kristinuskosta normaalin kuvan."

Hurmosmeininki synnytti sisäisen ristiriidan. Luterilaisen kirkon sallivan, anteeksiantavan ja laupeudentyöhön kannustavan Jumalan rinnalle tuli tietoisuus henkisestä väkivallasta ja uskonsodista, joissa vedotaan uskontoon.

Pitkän pohtimisen jälkeen Huhtala päätti erota kirkosta.

"Samalla menetin mahdollisuuden maksaa helposti diakoniatyöstä ja muusta auttamisesta, jota pidän äärimmäisen tärkeänä. Saamani hyvä ja koskettava opetus on kuitenkin yhä osa minua.