Tyyne Sipponen luki Myyrinkodin vanhuksille Veikko Huovista.
Kullanarvoiset vapaaehtoiset
Myyrinkodin vanhainkodilla on ystäväpiiri, johon kuuluu yli 150 vapaaehtoista.
Myyrmäen keskustassa sijaitsevassa Myyrinkodissa on menossa lukuhetki. Tusina vanhuksia istuu pyörätuoleissaan tai sairaalasängyssään kuuntelemassa Kylän koiria. Tyyne Sipponen lukee kirjahyllystään löytämäänsä Veikko Huovisen kirjaa, joka kirvoittaa kuulijoissa naurunhörähdyksiä.
Kun Huovisen tarina päättyy, Sipponen kysyy, jatketaanko vielä vai luetaanko pätkä Evakkotie-kirjaa. Vanhusten mielestä Huovisen tarina oli mukava, mutta tänään ei jaksa enempää.
— On mukavaa, kun täällä käy vapaaehtoisia. He piristävät päivää. Huovisen koiratarinat on luettu nyt melkein kokonaan, ne ovat juuri sopivan mittaisia. Evakkotien kertomukset ovat koskettavia, koska olen sotaorpo, vaikkakaan en evakko, kiittelee Liisa Ajalin.
72-vuotias Tyyne Sipponen kertoo harrastaneensa ääneen lukua lapsesta asti. Hän asui 12-lapsisessa perheessä, luki paljon sisaruksilleen ja usein päivän lehteä myös keittiössä häärineelle äidilleen. Kun hänen miehensä sairastui, Sipponen luki tälle kirjoja viiden vuoden ajan.
— Mieheni kuoleman jälkeen tulin tänne vapaaehtoiseksi. Lähden täältä aina iloisella mielellä.
Tukikohta Myyringissä
Tyyne Sipponen on yksi Myyrinkodin ystävistä, 150–160 vapaaehtoisen joukosta, joka tekee monenlaista vapaaehtoistyötä vanhusten hyväksi. Myyrinkodin lisäksi osa vapaaehtoisista käy Pähkinärinteen senioritalossa ja Varistossa, jossa on tukiasuntoja mielenterveyskuntoutujille.
Myyrinkodin ystävät on rekisteröimätön yhdistys, joka on toiminut 25 vuotta. Toiminta alkoi vanhainkodin tiloissa, mutta nyt tukikohta on Myyringin toimintatupa.
Suuren pöydän äärellä käy melkoinen kuhina, kun ystävien kraatariryhmä ompelee pyörätuolimekkoja ja tonttumyssyjä vanhainkodin asukkaille sekä tuolin selkänojan kokoisia koristetonttulakkeja myyjäisiin.
Yksi ompelijoista on Tyyne Vuorinen, joka on toiminut ystävissä alusta asti eli vuodesta 1984.
— Olen sellainen joka paikan höylä. Tänne on kiva tulla, toiminta on niin mielenkiintoista, hän kertoo.
Vapaaehtoisten tukena on yli 20 vuoden ajan ollut kaupungin palkkaama ohjaaja Eeva Pelkonen. Hänen mukaansa toimintatuvassa käy reilut 20 ihmistä päivässä ja siellä viivytään keskimäärin yli kolme tuntia.
— Täällä on kaikenlaista kerhoa ja kurssia, jotka pitävät mielen virkeänä. Palkkioksi vapaaehtoistyöstämme teemme kaksi kertaa vuodessa päivän virkistysmatkan, johon käytetään myyjäisten tuottoa, kertoo Myyrinkodin ystävien monivuotinen puheenjohtaja Liisa Aro.
Löytyisikö pianonsoittajia?
Lukemisen ja ompelemisen lisäksi ystäväpiirillä on monenlaista muuta vapaaehtoistyötä. On iltavahtimestareita, lauluryhmä sekä leipojia, jotka paistavat vanhuksille pullaa ja lettuja.
— Toimin täällä iltavahtimestareissa. Kerran pääsin myös syöttämään lättyjä, kun paistajia oli niin paljon, kertoo yhdistyksen "ukkoryhmää" vetävä Erkki Nietosjärvi.
Yhdistyksen varapuheenjohtaja Ulla Mustonen on mukana sekä vahtimestareissa että laulajissa.
— Kun viimeksi kävimme täällä laulamassa, Myyrinkodin kakkoskerroksen aula oli aivan täynnä kuulijoita. Meidän bravuuriksemme on tullut Arvon mekin ansaitsemme. Olisi hienoa, jos löytyisi soittotaitoisia vapaaehtoisia. Myyrinkodissa on piano, jota vanhukset mielellään kuuntelisivat. Ei siinä tarvitse konserttipianisti olla, Mustonen rohkaisee.
"Vapaaehtoistyö ennaltaehkäisee erakoitumista."
Liisa Aro toivoo, että Myyrinkodin ystäviin saataisiin mukaan nykyistä nuorempaa väkeä, ihmisiä, joilla on aikaa ja halua auttaa.
— Tämä työ ei rasita liikaa, esimerkiksi vahtimestarivuoro osuu kohdalle kerran kuussa ja laulamassa käydään joka toinen viikko, hän toteaa.
— Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, mukaan pääsee tulemalla toimintatupaan Myyringin kolmanteen kerrokseen. Itse kukin voi tehdä sen, minkä jaksaa ja kykenee. Oleellista on, että tämä on myös toiminnassa mukana oleville ystäväjoukko ja verkosto, jossa huolehdimme toinen toisistamme. Samalla tämä ennaltaehkäisee erakoitumista, tuumivat Liisa Aro ja Ulla Mustonen.
Helpotusta työntekijöiden arkeen
Vapaaehtoisilla on Myyrinkodin työntekijäjoukossa kaksi yhteyshenkilöä, Raili Peltola ja Päivi Selvarajan. Vapaaehtoiset ovat kullanarvoisia.
— Täällä on sata vanhusta ja hoitotyössä yhteensä kuusikymmentä vakituista työntekijää. Vaikka olemme saaneet pari uutta vakanssia, ei täällä liikaa väkeä ole. Vapaaehtoisista on meille apua monenlaisissa asioissa, Peltola kertoo.
— Esimerkiksi iltavahtimestarit avaavat ovia. Kraatariryhmä lajitteli yhdessä vaiheessa jopa puhdasta pyykkiä kerroksiin, mutta nyt he lähinnä korjaavat vaatteita ja ompelevat muun muassa verhoja, vuodesuojia ja laitasuojia sänkyihin.
Suurin joukko Myyrinkodin ystävien vapaaehtoisia on mukana iltavahtimestaritoiminnassa. Tänä iltana ala-aulassa päivystää heistä peräti viisi.
Pirkko Salo, Kerttu Tuomisto ja Ritva Hagell ovat tottuneet päivystämään yhdessä. Eine Kerkkinen on mukana toista kertaa. Lisäksi iltaa istuu Eila Nurkkinen, joka on eräänlainen iltavahtimestareiden vuoropäällikkö. Jos joku ei pääse tulemaan, hän soittelee listaltaan sijaista.
— Ilta alkaa sillä, että haemme hoitajilta avaimen. Sitten istumme tässä, parannamme maailmaa, keitämme kahvit ja avaamme tarvittaessa oven. Hoitajia on vähän, joten meistä on apua. Tulijat pitää ohjata osastolle asti, sillä sielläkin ovi on lukossa, he kertovat.
Jaa tämä artikkeli: