Kulttuurimuija: Kenen tekstejä luet, sen silmälaseja lainaat
Valtaosa lukemastani on suomalaisen heteronaisen kirjoittamaa kirjallisuutta. Samaan aikaan selitän suu vaahdossa, että luen oppiakseni maailmasta, päästäkseni lähemmäksi tuntematonta.
Tein viime vuoden lopussa päätöksen, että luen vuonna 2017 vähemmän suomenkielisten kirjailijoiden teoksia kuin yleensä.
Päätös syntyi, kun Maria Petterssonin lukemisen sukupuolittuneisuutta käsittelevän kolumnin kuohuttamana kävin läpi vuoden 2016 aikana lukemani kirjat. Olin lukenut yhteensä 105 teosta romaaneja, runoja ja kevyttä tietokirjallisuutta. Näistä reippaasti alle puolet, 40 kpl tarkkaan ottaen, oli miesten kirjoittamia ja vain 23 oli kirjoitettu alun perin muulla kuin suomen kielellä. Vielä pienempiin lukuihin päästään, kun erittelin joukosta seksuaalivähemmistöön (5), minusta eriävään ihonväriin (3) ja tunnustuksellisesti eri uskontoon kuuluvat (3) kirjailijat.
Toisin sanoen valtaosa lukemastani on kaltaiseni valkoisen, kristillisen kasvatuksen itsestäänselvyytenä saaneen, suomalaisen heteronaisen kirjoittamaa kirjallisuutta.
Samaan aikaan selitän suu vaahdossa, että luen (ja kulutan taidetta muutenkin) oppiakseni maailmasta ja ihmisistä, päästäkseni lähemmäksi tuntematonta, ymmärtääkseni.
Toki lukiessa minulle on myös tärkeää nähdä, että moni kokemus on jaettavissa ja muutkin jakavat minulle arjesta tuttuja noloja tai synkkiäkin ajatuksia. Siksi varmaankin valitsen lukemiseni huomaamattani tietyn kaavan mukaan.
Yhtälailla uskon löytäväni samaistumispintaa muilta mantereilta ja ideologioista, muista kokemuspohjista kuin vain tästä itselleni tutuimmasta. Haluan lukemalla kohdata afrikkalaisen kolmekymppisen naisen, joka miettii maansa ja sukunsa historiaa. Ja afganistanilaisen nuoren miehen, joka haaveilee itsensä näköisestä huomisesta. Haluan saada lainaan rakastuvan transsukupuolisen, viimeistä auringonlaskuaan katsovan saamelaisen, kotiin palaavan suomenruotsalaisen silmät. Haluan nähdä, mitä voin oppia ja tuntea, kun näen, miten aasialainen kirjailija kirjoittaa mielikuvituksellaan valkoisesta, muslimi kristitystä, vammainen vammattomasta? Ihminen itsestään, kaltaisestaan ja tuntemattomasta.
Minä ajattelin juhlia siis 100-vuotiasta Suomea nautiskelemalla suomen kielen suurrakastajien, eli kääntäjien, kädenjäljestä ja laajentaa maailmankuvaani kaunokirjallisesti. Luulenpa, että se avaa minulle aivan uudenlaisia ajatuksia kotimaatanikin kohtaan.
Muita lukuhaasteita ja -inspiraatiota vuodelle 2017:
1. Ylen 101 Kirjaa -hanke
Valittuna on kirja jokaiselta itsenäisyyden vuodelta ja kysymys kuuluu, minkälainen kuva niiden kautta Suomesta syntyy. Itse koen vieraaksi oman elinikäni kirjavalinnat, mutta itsenäisyyden alkuvuosien tarjonta houkuttelee. Mitä helmiä! Katsokaa vaikka 1920-luvun valitut.
2. Suomi on runo -blogi
Blogi on Tuija Välipakan perustama, Suomen runoilijoiden tervehdys juhlavuottaan viettävälle kotimaalleen ja runouden ystäville. Joka maanantai tarjolla uusi runo ja rohkaisua runojen lukemiseen.
3. Finlandssvenska läsutmaningen 2017
Itse olen yrittänyt lukea aina yhden kirjan vuodessa ruotsiksi. Ihan kokonaan tähän Svenska Ylen haasteeseen en uskalla tarttua, sillä yli 500-sivuinen venäläinen klassikko ei taittuisi minulta ruotsiksi edes vuodessa…
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kulttuurimuija: Veivät katsomon teatterista ja antoivat vallan katsojalle!
PuheenvuorotKatsojan mukaansa imeviä teoksia on tarjolla nyt enemmän kuin koskaan. Kulttuurimuijan mielestä se on pelottavaa ja mahtavaa.