Kulttuurimuija: Veivät katsomon teatterista ja antoivat vallan katsojalle!

Kulttuurimuija: Veivät katsomon teatterista ja antoivat vallan katsojalle!

Katsojan mukaansa imeviä teoksia on tarjolla nyt enemmän kuin koskaan. Kulttuurimuijan mielestä se on pelottavaa ja mahtavaa.

Olen alkuvuoden aikana nähnyt kuusi näyttämöteosta. Yhden niistä olen kokenut uimapuvussa. Yhdessä vaeltanut teatteritilassa pelastusliivit päällä ja juonut unkarilaista pontikkaa. Yhdessä osallistunut teloitukseen. Yhdessä seurannut eroottisia leikkejä kosketusetäisyydeltä. Vain kahdesti olen istunut perinteisen turvallisesti katsomossa.

Neljä kuudesta esityksestä vei minut vahvasti pois mukavuusalueeltani. En ole osallistavan teatterin fani. Ahdistun lähtökohtaisesti ajatuksesta, että saatan joutua katseiden keskipisteeksi teatterissa. Pelkään joutuvani nolatuksi. (Tämä juontaa juurensa alakouluaikoina kokemaani esitykseen, jossa pelle taikoi kaverini takapuolesta metrikaupalla silkkihuivia. Yleisöä nauratti, kaveria itketti.)

Uteliaisuuteni näyttämötaiteisiin ylittää onneksi pelkoni. Olen päässyt kokemaan taidetta kaikilla aisteilla.

Uusi teatteri ei välttämättä kerro tarinaa, mutta tarjoaa kokemuksen joka irrottaa arjesta ja jättää jäljen.

Teatterintekijöitä puhuttelee nyt kokonaisvaltaisen kokemuksen luominen katsojille, ei pelkkä tarinan kertominen. Katsoja muuttuu kokijaksi, tarina elämykseksi, katsomon ja näyttämön raja häilyy.

Tarjolla on immersiivisiä teoksia, joissa katsoja uppoaa osaksi lavasteita ja esityksen maailmaa. Ja paikkasidoinnaisia esityksiä, joissa oleellista on tila ja sijainti. Installaatioesityksiä ja esitysinstallaatioita. Retriittiesityksiä ja kaupunkikävelyjä. Esityksiä, jotka pistävät katsoja-kokijan tekemään omia ratkaisujaan, mutta eivät pakota mihinkään. Perinteisen puheteatterin ohelle on tullut teatteria, joka ammentaa kuvataiteesta, roolipeleistä tai mietiskelyharjoituksista, mutta joka on alusta loppuun asti mietitty taideteos.

Kyseessä ei ole 2010-luvun keksintö, mutta katsojan mukaansa imeviä teoksia on tarjolla nyt enemmän ja näkyvämmin kuin aiemmin. Se on mahtavaa! Ehkä niissä piilee se taika, jolla z-nuoret ja keskittymisvaikeuksista kärsivät nykyihmiset saadaan teatterin pariin?

Uusi teatteri ei välttämättä kerro tarinaa, mutta tarjoaa kokemuksen joka irrottaa arjesta ja jättää jäljen, pistää miettimään tai viihdyttää, aivan kuten perinteinen teatterikin.

Ja pieni jännitys ennen esitystä – se ei oikeastaan ole ollenkaan hullumpi juttu.

Kulttuurimuijan vinkit erilaiseen teatterielämykseen:

1. Teatteri Vapaa Vyöhyke: 13. Tunti  
Immersiivinen esitys. Vallilassa teollisuustila on muuttunut kokonaisvaltaiseksi teatteriseikkailuksi, jossa katsoja saa liikkua omaan tahtiinsa, maistaa, haistaa, koskea ja  kokeilla lähes rajattomasti.

2. Sivuaskel-festivaali 
Sivuaskel-festivaali Kaapelitehtaalla lupaa tänä vuonna katsomorakenteilta poikkeavia nykytanssiteoksia, ”joiden läpi ei kuljeta pikaisesti kohti niiden unohtamista”.

3. Loiske Ensemble: BabyTango 
Loiske Ensemble on erikoistunut alle 3-vuotiaille tehtyihin teoksiin eli vanhemman ja lapsen yhteiseen esityskokemuksiin. Uutuutena tänä keväänä BabyTango-teos.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: