Nykyinen kuluttamiseen perustuva elämäntapa on kuin syömishäiriö, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedotuspäällikkö Matti Nieminen.
Kulutammeko itsemme hengiltä?
Kun Matti Nieminen oli 10-vuotias hän löysi tiensä Helsingin Vanhankaupunginlahdelle.
— Hieno luontopaikka synnytti luontoharrastuksen. Harrastus muuttui vakavammaksi, kun kiinnostuin ympäristönsuojelusta. Oma osansa on myös kirkolla, jonka toiminnassa olen ollut mukana pyhäkoulusta alkaen. Perustin finninaamaisena teininä kaverini kanssa Malmin seurakuntaan luontokerhon ja kävin vaellusriparin.
Seurakunnasta tarttui kipinä kasvattajan uralle ja Nieminen opiskeli opettajaksi.
— Nykyisessä työssäni Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkönä olen ollut viisi vuotta. Tämä on innostavaa puuhaa, mutta riittämättömyyden tunne vaivaa. On niin paljon tietoa siitä, mitä kaikkea kannattaisi tehdä ympäristön hyväksi.
Sinulla on siis koko maailma pelastettavana?
— Ehkä se pelastaminen meidän työssämme keskittyy enemmän Suomeen. Kansainvälisestä puolesta huolehtivat kollegajärjestöt, kuten WWF, Greenpeace ja Birdlife. Tämä työnjako ehkä vähän helpottaa maailmantuskaani, mutta ei paljon.
Harvinaisempi kuin jättiläispanda
Viime aikoina on paljon puhuttu ilmastonmuutoksesta. Sen varjoon on jäänyt toinen, vain osin ilmastonmuutokseen kytkeytyvä, vakava ongelma.
— Se on luonnon monimuotoisuuden häviäminen. Sekä ilmastonmuutoksen että lajikadon taustalla on pitkälle sama perussyy: ihmisen kestämätön kulutuskäyttäytyminen, kiteyttää Nieminen.
"Ihmiset ovat nykyisin sellaisia, että okei tehdään diili,
voin luopua tästä, mutta mitä saan tilalle."
Suomalainen huippuekologi Ilkka Hanski on tuonut esiin hätkähdyttäviä lukuja lajikadosta.
— Ennen teollista vallankumousta lajeja katosi luonnollisesti 0,001 prosenttia sadassa vuodessa. 1600-luvulta 2000-luvulle tahti on ollut yksi prosentti sadassa vuodessa. Nyt ennakoidaan, että vuonna 2050 lajeista on kadonnut 10–100 prosenttia. Vertailukohtaa moiseen katastrofiin pitää hakea dinosaurusten häviämisestä.
Suomen metsälajeista on Niemisen mukaan jo nyt uhanalaisia viidennes. Lisäksi metsissämme elää lajeja, joita ei vielä edes kunnolla tunneta. Näkyvä esimerkki uhanalaisista lajeista on myös saimaannorppa.
— Se on maailmanmitassa yksi kaikkein harvinaisimmista eläimistä, paljon harvinaisempi kuin usein esille nostettu jättiläispanda. Norppia on jäljellä enää 260. Kanta pienenee, koska synnyttäviä naaraita on vain noin 60 ja puolet kuuteista hukkuu vapaa-ajan kalastajien verkkoihin.
Luonnonsuojeluliitto ei usko norpan vapaaehtoisen suojelun onnistuvan, vaan asiasta pitäisi säätää pikaisesti laki. Tuskin kukaan kalastajista haluaa kuuttien kuolevan verkkoihinsa, eli pahantahtoisuudesta ei ole kyse, mutta itsekkyydestä kylläkin.
— Ajatellaan, että minulla on oikeus kalastaa eikä norppa juuri minun verkkooni eksy.
Ahmimisen jälkeen tulee huono olo
Niemisen mielestä nykyinen kuluttamiseen perustuva elämäntapa on kuin syömishäiriö.
— Enää ei ole kyse perustarpeiden tyydyttämisestä, vaan siitä, että pitää ahmia lisää tavaraa ja silti on huono olo kaikesta kuluttamisesta. Talousjärjestelmä, joka on rakentunut jatkuvalle kasvulle, on murroksessa. Luonnonvarojen riittämättömyys ja maapallon kestokyky asettavat rajat.
Kun on taantuma, ei ole muodikasta puhua kulutuksen vähentämisestä. Kulutus tuo työpaikkoja.
— Ehkä pitäisi kuluttaa enemmänkin palveluita kuin esineitä. Näyttää siltä, että olemme luoneet itsellemme loukun, kuluttamisen kierteen, josta on vaikea päästä irti.
— Yksilötasolla on mahdollista alkaa tehdä muutosta. Ei se tarkoita, että pitää muuttaa erakoksi johonkin saareen, vaan että hakee kohtuutta. Lopulta kaikki hyvät asiat ovat lähellä, esimerkiksi läheiset ihmissuhteet. Ne eivät maksa mitään.
Elämän tarkoitus voisi paljastua
Kaiken kuluttamisen keskellä Nieminen ei kuitenkaan ole vajonnut epätoivoon. Päinvastoin, hän uskoo, että kurssia voidaan kääntää. On paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita valitsemaan toisin, ja yhteisöjä, joista ympäristöliike voisi saada yhteistyökumppaneita maailman pelastamiseen. Yksi niistä on kirkko.
— Ihmiset ovat nykyisin sellaisia, että "okei tehdään diili, voin luopua tästä, mutta mitä saan tilalle". Kirkolla saattaisi olla tähän jotakin sanottavaa. Mitä sitten voisi saada tilalle?
— Tulee mieleen sellaisia asioita kuin hiljentyminen, mielenrauha, keskittymiskyky ja merkityksellisyys. Elämän tarkoituskin voisi paljastua tavarameren alta. Sain olla mukana laatimassa Kirkon ympäristöohjelmaa, ja jo sen kansitekstissä on kolme sanaa, joita kannattaa miettiä. Ne ovat kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. Uskon, että näistä asioista syntyy nykyistä onnellisempi elämä.
Nieminen odottaa kirkon ensi vuonna käynnistyvää pyhä-teemavuotta. Vaikka sanaa "pyhä" ei luonnonsuojelupiireissä paljon käytetä, yhtymäkohtia voisi hyvinkin löytyä esimerkiksi elämän kunnioituksesta ja luonnon itseisarvosta. On olemassa jotakin ihmistä suurempaa ja arvokasta, pyhää.
Shoppailuvapaa sunnuntai on ekoteko
Kirkon ilmasto-ohjelma ja seurakuntien ympäristödiplomit, jollainen on myös Vantaan seurakunnilla, ovat Niemisen mukaan hyviä asioita. Hän kuitenkin haastaa kirkkoa vielä enemmän sanoista tekoihin.
— Periaatteellinen hyväksyntä ympäristön suojelulle ei riitä, eikä tässä ole satoja vuosia aikaa filosofoida asian äärellä. Pitää lähteä tekojen tielle, tarvittaessa barrikadeille, kuten piispa Wille Riekkinen teki uraanikaivosta vastustaessaan. Minusta ympäristötyö on aika lähellä diakoniaa: auttamalla luontoa autetaan hädässä olevaa ihmistä.
Ympäristöliikkeelle ja kirkolle yhteinen asia voisi olla myös sunnuntaikaupan vastustus. Nieminen kertoo ottaneensa asian esille jäsenlehden pääkirjoituksessa, mutta myöntää, että ympäristöliike voisi olla aktiivisempi. Shoppailuvapaa sunnuntai 52 kertaa vuodessa olisi melkoinen ekoteko.
— Sunnuntaikauppa lisää liikennettä ja turhaa kulutusta. Lisäksi menetetään arjen ja levon rytmi, mikä on tyhmää. Jos suomalaiset ovat aina osanneet varautua talveen, miksei nykytiedoilla varustettu ihminen pystyisi varautumaan siihen, että on yksi päivä viikossa, jolloin ei pääse kauppaan.
Lähde leffaan ja keskustelemaan
Vantaan seurakunnat järjestää torstaina 22.10. klo 10–16 ympäristöseminaarin. Se pidetään Tikkurilassa seurakuntien talon auditoriossa, osoitteessa Unikkotie 5 A.
Aamupäivällä tarkastaja Riitta Salasto kertoo Uudenmaan ympäristökeskuksen kuulumiset ja Hämeenkylän kirkkoherra Jukka Nevala kertoo kirjastaan Vihreä rukousvaellus.
Lounaan jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen esittelee Kirkon ilmasto-ohjelmaa. Seminaarin lopuksi elokuvateatteri Bio Grandissa esitetään John Websterin elokuva Katastrofin aineksia.
Ilmoittautumiset 14.10. mennessä Tuula Lindforsille p. 050 585 0252 tai tuula.k.lindfors@evl.fi.
Jaa tämä artikkeli: