Kummin hoitoa
Lapsella on merkillinen kyky nähdä asioita, joilta me aikuiset suljemme silmämme. Kun mikkelinpäivän korvilla kiersin kouluilla puhumassa suojelusenkelistä, useampi lapsi väitti oikein tietävänsä oman suojelusenkelinsä nimeltä. On mahtavaa, miten lapset uskaltavat nähdä asioita. Kyynisyys kun tuppaa sulkemaan aikuisten silmät. Kai se on se ikänäkö.
Minä olen viime aikoina saanut kristillisen kasvatuksen herätyksen. Aikaisemmin olen kastekodeissa korostanut sitä, miten tärkeää vanhempien ja kummien on antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Ainakin iltarukous olisi kova juttu.
Iltarukouksen opettamista pidän edelleen arvossa, mutta mistä kristillisessä kasvatuksessa muuten on kyse? Jeesus puhuu niin sanotussa lasten evankeliumissa siitä, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten. Mitä hän sillä tarkoittaa?
Uskon, että Jeesus puhuu kristillisestä kasvatuksesta osoittaen sormella juuri meitä aikuisia. Jos siis lapsi on taivasten valtakunnan esikuva, eikö kristillinen kasvatus tarkoitakin sitä, että aikuisen tulisi kasvaa kohti omaa sisäistä lastaan?
Kummin tehtävä ei olekaan kasvattaa lasta kristillisyyteen, vaan antaa lapsen hoitaa kummin sisäistä lasta niin, että se jälleen uskoo, toivoo ja rakastaa. Parhaimmillaan kummius on sitä, että kummi antaa aikaa ja lapsi ruokkii kummin sielua. Mainio vaihtokauppa.
Aikuisen järjellä ei voi koskaan tavoittaa Jumalan suuruutta ja ihmeellisyyttä. Siihen kykenee vain lapsen sielu. Onneksi se on vielä jokaisella tallella.
Jaa tämä artikkeli: