Kirkko pystyy reagoimaan nopeasti onnettomuustilanteissa ja muissa traagisissa tapahtumissa. Helsingin tuomiokirkossa pidettiin vuonna 2012 suruhartaus, jossa muisteltiin Bulevardin perhetragedian uhreja. Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva.
Kun katastrofi iskee Suomessa, kirkko on valmiina
Poliisipappi Carita Pohjolan-Pirhonen johtaa kirkon henkisen huollon kriisiryhmää. Se on toimintavalmis parissa tunnissa.
Kun Suomessa tapahtuu suuronnettomuus, luterilainen kirkko on valmiina.
– Ennen sanoin koulutuksissa, että jos jotain tapahtuu. Nykyään sanon, että kun jotain tapahtuu. Me elämme tällaisessa maailmassa ja meidän täytyy olla valmiina, sanoo Helsingin poliisipappi Carita Pohjolan-Pirhonen.
Pohjolan-Pirhonen johtaa kirkon henkisen huollon ryhmää eli HeHua. Suuronnettomuuden sattuessa HeHu-tiimi on toimintavalmis parissa tunnissa.
Kirkko tuli paikalle muun muassa silloin, kun matkustajalaiva Estonia upposi syyskuussa 1994, kun nuori mies räjäytti kotitekoisen pommin Myyrmannin kauppakeskuksessa lokakuussa 2002 ja kun Jokelan koulun oppilas ampui yhdeksän ihmistä kesken koulupäivän marraskuussa 2007.
Ihminen tarvitsee kriisissä sekä puhumista että hiljaisuutta
Kirkko Helsingissä toimii kriisitilanteissa kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksen alaisena. Paikat kriisikeskuksille on sovittu etukäteen. Paikalla on usein myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu VAPEPA, johon kuuluu 52 järjestöä Marttaliitosta partiolaisiin.
Kirkon HeHu-tiimi järjestää sokkivaiheen keskusteluapua ja ohjaa avun tarvitsijoita eteenpäin. Myös kriisipuhelin avataan. Kaikki HeHun jäsenet ovat saaneet tehtävään koulutuksen.
Kyse on samasta asiasta, mitä laupias samarialainen teki. Autamme aina toisen ehdoilla ja jokaisen vakaumusta kunnioittaen.
– HeHu-tiimiin kuuluu esimerkiksi lapsiin, nuoriin ja yleiseen kriisityöhön erikoistuneita kirkon työntekijöitä. Katsomme aina tilanteen mukaan, keitä kutsumme mukaan, Carita Pohjolan-Pirhonen selittää.
Pohjolan-Pirhosen mukaan katastrofitilanteeseen joutuneen ihmisen toipumiselle on tärkeää, että hän saa tukea välittömästi.
– Ihminen tarvitsee kriisissä sekä puhumista että hiljaisuutta. Kirkon muistohetket ja suruhartaudet ovat kokemukseni mukaan hyvin hoitavia.
Jonkin ajan päästä avun tarvitsijat ohjataan eteenpäin. Esimerkiksi Myyrmäessä kriisikeskus oli auki perjantai-illasta sunnuntai-iltaan.
Vakaumukselliset kysymykset tulevat, jos tulevat
Kirkon katastrofityöntekijät eivät tarjoile ihmisille omaa vakaumustaan. HeHun liiveistä käy kuitenkin ilmi, että tiimin jäsenet edustavat kirkkoa.
– Kyse on samasta asiasta, mitä laupias samarialainen teki. Autamme aina toisen ehdoilla ja jokaisen vakaumusta kunnioittaen, Carita Pohjolan-Pirhonen kertoo.
Kirkon HeHu-tiimi tekee myös yhteistyötä eri kirkko- ja uskontokuntien kanssa. Jos toiseen uskontokuntaan kuuluva haluaa puhua oman uskontonsa edustajan kanssa, sellainen järjestetään paikalle.
– Vakaumukselliset kysymykset tulevat, jos ovat tullakseen. Joskus ne tulevat nopeasti, joskus myöhemmin, joskus eivät ollenkaan.
Pohjolan-Pirhonen vetää myös kansainvälistä HeHu-tiimiä, johon kuuluu luterilaisen kirkon lisäksi liuta kristillisiä järjestöjä. Jos suomalainen joutuu suuronnettomuuteen ulkomailla tai ulkomaalainen Suomessa, kansainvälinen HeHu lähtee kentälle.
– Olemme myös esimerkiksi kouluttaneet Filippiinien myrskytuhojen jälkeen paikallisille henkistä ensiapua ja purkukeskusteluja, Pohjolan-Pirhonen kertoo.
Realismi on hyvä, kauhistelu ei
Euroopassa yleistyneet terrori-iskut eivät ole tulleet Carita Pohjolan-Pirhoselle yllätyksenä.
– Kun opiskelin teologiaa, eräs viisas professori sanoi, että meidänkin elinaikanamme maailma muuttuu ja vakaumukset ajautuvat konfliktiin. Näin maailma toimii. Realismi on hyvä, kauhistelu ei.
Viime vuosien kiristynyt tilanne on myös vaikuttanut HeHun toimintavalmiuteen. Kriisityöntekijöiden yhteistiedot päivitettiin ennen kerran vuodessa, nykyään neljä kertaa. Pohjolan-Pirhonen pitää tarkkaa kirjaa siitä, kuka on milloinkin lomilla.
– Aina tämä työ on yhtä vaativaa. On tärkeää, että tätä tekevät pitävät omasta ammattitaidostaan ja hyvinvoinnistaan huolta.
Suomen katolinen piispa Teemu Sippo: "Iskuun on syytä varautua"
Kaksi miestä hyökkäsi tiistaina 26.7. katoliseen kirkkoon Saint Etienne-du-Rouvrayn kaupungissa Pohjois-Ranskassa. Miehet ottivat panttivangiksi viisi ihmistä. Yksi panttivangeista oli 86-vuotias pappi, jonka hyökkääjät murhasivat. Miehet kertoivat kuuluvansa terroristijärjestö Isisiin. Tilanne päättyi, kun poliisi ampui hyökkääjät.
Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo on ollut koko viikon matkalla Puolassa, eikä hän ollut vielä torstaina iltapäivällä kuullut tapauksesta.
– Onhan tämä pelottavaa. Ihmiset eivät saa olla rauhassa edes pyhässä toimituksessa. Se alkaa mennä niin absurdiksi, että vaikea sitä on käsittää. Tämä herättää myös kysymyksiä. Minkä takia ja keitä vastaan he hyökkäsivät?
Jos Suomessa tehdään vastaava isku, katolisen kirkon papit ovat Sipon mukaan valmiita auttamaan. Mitään erityiskoulutusta heillä ei kuitenkaan ole.
– Nyt olisi kyllä syytä varautua sellaiseenkin, Sippo toteaa.
– Meille vakuutetaan jatkuvasti, että Suomi on turvallinen maa, mutta eihän sitä voi koskaan varmasti tietää.
Sippo toivoo, ettei Suomessa jatkossakaan anneta pelolle valtaa.
– Eletään normaalisti ja käydään kirkossa normaalisti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uusi poliisipappi Jaani Vilkkilä on aiemmin työskennellyt rauhanturvaajien kanssa
AjankohtaistaHelsingin poliisipapin hakukriteereissä toivottiin vahvaa pappi-identiteettiä.
