Kun koulu sairastaa
Eero Pohjakallio opettaa Havukosken koulun yhdeksäsluokkalaisille biologiaa Rekolanmäen koulussa.

Eero Pohjakallio opettaa Havukosken koulun yhdeksäsluokkalaisille biologiaa Rekolanmäen koulussa.

Kun koulu sairastaa

Sisäilmaongelmat ajoivat Havukosken koulun evakkoon. Ongelmien syitä on usein vaikea selvittää.

Havukosken koulun oppilaiden ja henkilökunnan kevätlukukausi on alkanut poikkeusolosuhteissa. Kuudesluokkalaiset opiskelevat nyt Päiväkummun koululla, seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset Koivukylässä ja ysiluokkalaiset Rekolanmäen koulussa. Tekstiilityötä opetetaan Rekolan kirkolla ja liikuntaa Havukosken nuorisotalolla.

Koulu on remontissa sisäilma- ja kosteusongelmien vuoksi.

– Vuosi on alkanut aika jännittyneissä tunnelmissa, sillä olemme uudessa ympäristössä. Onneksi oppilaat kuitenkin tuntevat toisiaan jo ennestään, tilannetta kuvailee Havukosken koulun rehtori Arto Martikainen, joka itsekin on evakossa Koivukylässä.

Tehtävässään Martikainen aloitti elokuussa 2010. Hän muistaa, että aluksi koulussa havaittiin merkkejä katon vuotamisesta. Sisäilmaongelmat tulivat myöhemmin. Henkilökunta ja oppilaat alkoivat kärsiä silmien punoituksesta ja vuotamisesta, nuhasta, yskästä, päänsärystä, väsymyksestä ja hengitystieoireista.

– Kaksi vuotta sitten alkoi olla selvä, että asialle pitää tehdä jotakin. Kun oppilas tai opettaja oireilee, viikkokin voi tuntua pitkältä ajalta ja kuukausi todella pitkältä, Martikainen toteaa.

Jotakin koululla tehtiinkin. Esimerkiksi ilmanvaihtoa paranneltiin ja säädettiin ja lattiamateriaaleja ja salaojitusta uusittiin. Jo viime syksynä koulua remontoitiin. Sitäkin kokeiltiin, että oppilaat olisivat yhden välitunnin päivässä ulkona, jotta ilma vaihtuisi paremmin.

Osa koki oireiden helpottavan muutosten ansiosta, osa ei. Syksyllä 2013 tilanne paheni.

Sairastelua vailla selitystä

Jari Jääskeläisen perheessä on koettu, mitä sisäilmaongelmat saavat aikaan. Perheen nyt jo toiseen kouluun siirtynyt 16-vuotias poika ja 14-vuotias tytär ovat sairastelleet poikkeuksellisen paljon Havukosken koulussa ollessaan. Erityisesti esikoinen reagoi vahvasti: oli kuumetta, nuhaa, väsymystä ja hengitysvaikeuksia.

– Poika kävi Havukosken koulua jo kuudesluokkalaisena, koska sinä vuonna Päiväkummun koulu jäi pieneksi ja oppilaita siirrettiin sinne. Oireilu alkoi silloin, Jääskeläinen kertoo.

Lääkärikäynnit ja lääkekuurit seurasivat toisiaan, mutta sairastelu jatkui. Allergiatesteistä ei löytynyt mitään. Kun poika siirtyi lukioon, oireet loppuivat.

Jääskeläinen on seurannut tilannetta monelta kantilta. Hän on paitsi isä myös opetuslautakunnan jäsen ja työskennellyt pitkään rakennusalalla. Hän kuului myös Havukosken koulun johtokuntaan ennen kuin se lakkautettiin.

Jääskeläinen kertoo käyneensä ”puoliksi harrastuksena ja puoliksi luottamustehtävänsä vuoksi” tutkimassa vantaalaisia kouluja. Hän on muun muassa valokuvannut sitä, miten Havukosken koulua on korjailtu.

– Hieman erikoisia virityksiä, hän toteaa ja näyttää kuvaa yläpohjan rakenteesta, jonka laudat ovat kastuneet vuotavan katon vuoksi.

Yhtenä ongelmien suurimmista aiheuttajista Jääskeläinen pitääkin kattoa.

– Rakennusmääräykset olivat toisenlaiset, kun koulu rakennettiin. Peltikatossa ei ollut aluskatetta ja siellä oli ainakin yksi reikä.

Luottamustehtävässään Jääskeläinen on ihmetellyt sitä, kuinka vaikeaa on ollut saada tietoa koulujen kunnosta ja oireilevien oppilaiden määrästä, vaikka Vantaalla on tehty suuria kouluihin liittyviä päätöksiä.

– Kun olen kysynyt, onko mahdollista saada koulukohtaista tietoa oppilaiden ja opettajien sairastavuudesta, on vedottu esimerkiksi tietosuojaan. Minusta se on kummallista.

Havukosken koulun toimintaan hän on silti ollut pääosin tyytyväinen. Tiedotus on ollut nopeaa ja avointa. Opetustiloista vastaavan Vantaan Tilakeskuksen olisi kuitenkin pitänyt reagoida hänen mielestään nopeammin.

– Minusta tämä on ollut viivytystaistelua lasten kustannuksella. Kattoremontti olisi pitänyt tehdä jo viime kesänä.

Tilanne kärjistyi syksyllä

Havukosken koulussa on noin 400 oppilasta. Aluksi oireilevia oppilaita oli pari–kolme, pian 10–20, syksyllä 2013 puhuttiin jo noin neljästäkymmenestä, arvio rehtori Arto Martikainen.

– Lokakuussa perustettiin niin sanottu sisäilmaryhmä. Siihen kuului kymmenen oppilasta, jotka eivät enää pystyneet olemaan koko päivää koulun tiloissa. He alkoivat opiskella Koivukylässä.

Joitakin oppilaita siirtyi myös kotiopetukseen. Osalle se tarkoitti sitä, että he kävivät koulussa joillakin tunneilla ja opiskelivat muuten itsenäisesti kotona. Muutama oppilas ei voinut olla koulussa lyhyitäkään aikoja.

Vanhemmille koulun ongelmista oli tiedotettu ensimmäisen kerran talvella 2012. Sen jälkeen asiaa käsiteltiin muun muassa vanhempainilloissa.

– Tilanne herätti huolta. Kyllä vanhemmat haluavat tietää, millaisissa tiloissa heidän nuorensa ovat, Martikainen sanoo.

Joulukuussa koulu päätettiin sulkea. Lopullisen päätöksen koulun sulkemisesta teki ryhmä, johon kuuluivat perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, apulaiskaupunginjohtajat Elina Lehto-Häggroth ja Juha-Veikko Nikulainen sekä Tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius.

– Olihan se yllätys. Harva odotti, että päätös tulee näin pian, Martikainen toteaa.

Ongelmaa on vaikea paikallistaa

Vantaan Tilakeskuksessa työskentelevä sisäympäristöasiantuntija Ulla Lignell tuntee koulujen kuntoon liittyvät ongelmat hyvin. Hän on väitellyt tohtoriksi sisäilmaongelmista, käsittelee niistä tulevia ilmoituksia ja käy paikan päällä tutkimassa tilannetta. Työsarkaa riittää: viimeisen parin vuoden aikana sisäilmaan liittyviä selvityspyyntöjä on tehty 54 vantaalaiskoulusta, eli lähes kaikista.

Periaate on, että koulujen ongelmiin puututaan, kun oppilaat tai henkilökunta alkavat oireilla. Usein tilanne on hankala: oireilevia on murto-osa ja ongelmaa on vaikea paikallistaa. Tutkimusmetodit eivät anna vielä vastauksia kaikkeen.

– Tyypillinen tilanne on sellainen, että pari–kolme ihmistä oireilee. Harvoin ongelma koskee koko kiinteistöä, Lignell kertoo.

Paljon puhutaan homekouluista, mutta todellisuudessa harvassa koulussa on homeongelmaa. Sisäilmaongelmia aiheuttavat myös kuidut, bakteerit ja kaasumaiset voc-yhdisteet, joita syntyy esimerkiksi silloin, kun muovimattojen liimat reagoivat kostean betonin kanssa. Usein ongelmana on se, että ilmanvaihto ei ole tasapainossa.

– Puhutaan hallitsemattomista ilmavirtauksista. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, että ilmaa lähtee tilasta enemmän kuin tulee. Kun korvausilmaa ei tule ilmanvaihdon kautta, sitä alkaa tulla rakenteiden kautta. Se ilma taas ei ole niin puhdasta kuin ilmanvaihdosta tuleva, Lignell havainnollistaa.

Sen jälkeen, kun suurin osa Vantaan kouluista on rakennettu, rakennusmääräykset ovat muuttuneet, samoin koulujen käyttötavat ja oppilasmäärät. Sekin selittää ongelmia.

Kun joku oireilee, toimitaan

Vantaa on budjetoinut ennakoimattomien sisäilmaongelmien korjaukseen vuosittain 2,5 miljoonaa euroa. Se koskee kaikkia kaupungin tiloja, ei vain kouluja. Sillä ei remontoida monta koulua vuodessa. Lisäksi ongelmien syiden selvittäminen ja korjausten tekijöiden saaminen vievät aikaa. Väistötilatkin pitää löytää. Ulla Lignellin mielestä kynnys korjausten aloittamiseksi ei kuitenkaan ole korkea.

– Vaikka sisäilmasta ei löytyisi mitään poikkeavaa, ihmisiä pyritään auttamaan. Rakennuksessa voidaan tehdä vaikka tiivistyksiä.

Havukosken tilannetta Lignell pitää yllättävänä. Koulu ei ollut vielä edes peruskorjauslistalla, eikä koulua tutkittaessa löytynyt selittävää tekijää niin laajalle oireilulle.

– Tilanne vain kehkeytyi. Katon huono kunto ei selitä kaikkea.

Nyt koulua remontoidaan sisältä ja kesällä uusitaan katto. Lignell tietää kokemuksesta, että sadan prosentin tyytyväisyyteen ei välttämättä päästä, mutta huomattavasti parempaa koulurakennusta kohti mennään.

– Saattaa koulu ollakin elokuussa ihan kunnossa taas. Riippuu siitä, miten remonttia tehdään, Jari Jääskeläinen arvioi.

– Toivon, että koulu on silloin kunnossa. Näistä nuorista on ollut valtava huoli, sanoo rehtori Arto Martikainen.


Lähteinä on käytetty myös Vantaan perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon haastattelua sekä Havukosken koulun kuntoarvioraporttia vuodelta 2007 (Insinööritoimisto Raksystems) ja vuonna 2012 tehtyä ilmanvaihdon kuntotutkimusta (Delete Tutkimus Oy).
 

Jaa tämä artikkeli: