Tikkurila Oy on yksi työpaikkapappi Jari Saarisen yhteistyökumppaneista. Kuva: Marianna Siitonen
Kun yt:t alkoivat, kahvihuoneeseen tuli työpaikkapappi
Kymmenen vuotta työpaikkapappina työskennelleen Jari Saarisen mukaan työelämä on raaistunut.
Jari Saarinen käy läpi jo toisia yt-neuvotteluja tänä vuonna. Vantaan seurakuntien työpaikkapappi ei kuitenkaan joudu pelkäämään oman työpaikkansa puolesta, vaan hän on tukemassa Tikkurila Oy:n työntekijöitä. Keväällä sama tilanne oli toisella vantaalaistyöpaikalla, Fazer Leipomoissa.
– Kuuntelen ja puhutan ihmisiä. Jo läsnäoloni kahvihuoneessa saattaa riittää siihen, että ihmiset alkavat purkaa yt-tilannetta. Konsultoin myös esimiehiä. Ei yt-tilanteessa kukaan voi hyvin, kaikki siellä kärvistelevät, Saarinen kertoo.
Hän pitää tärkeänä sitä, että työpaikkapappi on ulkopuolinen ja puolueeton. Mutta ei Saarinenkaan ihan puolueeton ole, vaan sanoo olevansa oikeudenmukaisuuden puolella.
Kun tieto yt-neuvotteluista tulee, ensireaktio on yleensä shokki ja kauhu. Monella on pelko taloudellisesta selviämisestä. Saarinen on huomannut, että usein ihmiset alkavat kehitellä myös vaihtoehtoisia tulevaisuudensuunnitelmia.
– Jos sitten joutuu irtisanotuksi, siihen liittyy hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden kokemuksia. Joillekin jää ikuinen katkeruus.
Työpaikkapapin tehtävänä on auttaa kuuntelemalla ja keskustelemalla.
– On tärkeää pitää esillä toivon näkökulmaa, etteivät ihmiset jumittuisi tyhjyyden maastoon. Elämässä pitäisi oppia luopumaan. Se vie eteenpäin, Saarinen sanoo.
Hänen mukaansa tukea tarvitsevat myös ne, jotka saavat pitää työpaikkansa.
– Usein työpaikoilla ristiriidat nousevat pintaan, kun neuvottelut ovat ohi. Silloin puretaan patoutunutta pelkoa. Moni tuntee myös syyllisyyttä.
Työelämä käy raa'aksi
Työelämä on raaistunut niiden kymmenen vuoden aikana, jotka Saarinen on toiminut työpaikkapappina. Vielä suurempi ero on, kun katsoo taaksepäin 1990-luvulle, jolloin Saarinen työskenteli pankkimaailmassa.
– Viime vuosina on kadonnut paljon työpaikkoja aloilta, joilla työntekijät ovat pitkälle koulutettuja. Uudelleen työllistyminen vaatii monesti alan vaihtoa. Ja yli viisikymppisten työllistyminen on aina vain vaikeampaa. Siihen tarvitaan paljon apua tai hyvää tuuria, Saarinen kertoo.
– Ennen sallittiin myös se, että joku oli vähän hitaampi työssään. 2000-luvulla yt:t ja kiire ovat hajottaneet yhteisöjä. Keskinäinen kilpailu on sitä rajumpaa, mitä uraohjautuneempi työyhteisö on.
Työpaikkapapin seurakuntana on noin 3000 ihmistä kuudella vantaalaisella työpaikalla: Fazerilla, Tikkurila Oy:ssä, HK Ruokatalossa, Tamrolla, poliisilaitoksella ja hätäkeskuksessa. Vuosittain Jari Saarinen käy noin 120 etukäteen sovittua henkilökohtaista keskustelua. Sen lisäksi hän tapaa ihmisiä työpaikoilla ja luennoi erilaisista työelämän kysymyksistä.
– Minun kanssani voi puhua ihan mistä vain. Tässä työssä on etua siitä, että minun koetaan edustavan pehmeitä arvoja ja vähän toisenlaista maailmaa, Saarinen sanoo.
– Se, että työpaikkapapin palveluita käytetään, kertoo siitä, että kirkkoon instituutiona luotetaan edelleen. Toki ennakkoluulojakin on, eivätkä kaikki niistä, jotka tulevat työpaikkapapin juttusille, välttämättä menisi kirkkoon pyytämään apua.
Älkää kajotko pyhäpäiviin
Suomessa ollaan nyt säästämässä monista asioista, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten työhyvinvointiin. Jari Saarinen pitäisi kiinni esimerkiksi arkipyhistä. Hän hymähtää, että maan taloutta tuskin pelastetaan sillä, että ihmiset ovat helatorstaina töissä.
– Pyhäpäivät ovat niin tärkeitä perinteitä, että niistä pitäisi pitää kiinni. Kaikkea ei saisi valjastaa rahan palvelukseen. Se kuluttaa ihmistä. Pyhäpäivän viettoon liittyy ajatus, että koko ajan ei tarvitse olla menossa. Välillä voi pysähtyä, eikä kaiken ajan tarvitse olla tehokasta aikaa.
Saarinen ehdottaa, että säästämisen ja omistamisen sijasta voisi korostaa jakamista.
– Se on Jeesuksen leivän logiikkaa: jakamalla kaikille riittää.
Jaa tämä artikkeli: