Kuninkaantiellä
Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 48:11–15, Mal. 3:1–2, 1. Joh. 1:5–7 ja Luuk. 2:22–33.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Luuk. 2:30–32
On helpompi tehdä pitkääkin matkaa, kun tietää jonkun odottavan perillä. Tie ei ole vain matkantekoa varten, vaan valtatie yhdistää monia paikkakuntia ja ihmisiä.
Kynttilänpäivän evankeliumissa kerrotaan vanhasta kilvoittelijasta Simeonista, joka oli hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies. Nämä sanat aukeavat monelle vaikeasti. Helpommin ehkä ymmärrämme sanoja, kun ajattelemme niitä Jumalan todesta ottamisena ja Luojamme lupauksiin luottamisena. Simeon kyseli Jumalan johdatusta ja suostui siihen. Johdatus vei hänet jumalanpalvelukseen näkemään luvatun pelastajan. Jeesus-lapsi tuotiin vanhan tavan mukaan temppeliin. Uusi aika Kristuksessa kohtasi vanhan.
Uutta voidaan rakentaa vain vanhan pohjalle. Pitkä elämänkokemus ja hengellinen viisaus olivat Jeesuksen syntymän aikaan arvossaan. Tänäänkin saamme kohdata Vapahtajan kirkossa sanassa ja sakramenteissa. Pyhä Henki johdatti Simeonin Kuninkaantielle Kristuksen luo. Meitä johdatetaan monin tavoin elämässämme kohti Kristusta. Suostummeko Jumalan johdatukseen?
Jumalan valo ja kirkkaus tulee elämäämme vain Kristuksesta. Uusi aika on alkanut kohdallamme jo pyhässä kasteessa. Meidät on siirretty pimeydestä elämään ja valoon, Kuninkaantielle. Siksi kastehetkessä lapselle sytytetään kynttilä. Kristus on avannut meille tien luoksensa.
Kynttilänpäivän juhlapyhä on kevään merkki. Valo voittaa pimeyden. Jeesuksen Kuninkaantie lähtee tänään seurakunnan Jumalan perheväen keskeltä. Meitä odotetaan, ja me saamme odottaa Jumalan koulussa.
Jaa tämä artikkeli: