Kuolevaa kuunnellaan
– Joskus pyydetään järjestämään ehtoollishetki kuolevalle potilaalle ja hänen läheisilleen, kertoo sairaalapappi Matti Hanhisuanto.

– Joskus pyydetään järjestämään ehtoollishetki kuolevalle potilaalle ja hänen läheisilleen, kertoo sairaalapappi Matti Hanhisuanto.

Kuolevaa kuunnellaan

Vantaalle suunnitellaan pappien päivystysjärjestelmää.

Matti Hanhisuanto on toinen Peijaksen sairaalan kahdesta sairaalapapista. Hän tapaa kuolevia viikoittain, joskus kaksi kolme samanakin päivänä.

– Pappi tapaa kuolevia pyydettäessä. Tavallisesti pyynnön välittää hoitaja. Se voi tulla myös omaisilta. Kutsu tulee harvoin suoraan potilaalta itseltään. Kuoleman lähestyessä potilaan voimat ovat vähissä, kertoo Hanhisuanto.

Tapaaminen potilaan kanssa on useimmiten ensimmäinen ja ainoa.

– Kun koputan oveen, en tiedä millaiseen tilanteeseen olen menossa. Esittäytymisen yhteydessä selviää esimerkiksi, minkä verran potilas jaksaa tai pystyy puhumaan.

Seurakuntapapit tapaavat kuolevia harvoin. Seurakuntatyössä kuolemaa kohdataan enemmän tapahtuneena tosiasiana, hautaan siunaamisten yhteydessä ja omaisten surussa, kertoo Korson kirkkoherra Pirkko Yrjölä.

– Joskus tulee sairaalapapin kautta tieto, että potilas haluaa tavata oman seurakuntansa papin. Tai omaiset voivat hädissään kutsua paikalle ennestään tutun papin. Keskustelu omaisten kanssa ja yhteinen rukoushetki kuolevan luona voivat olla tärkeitä, vaikkei kuoleva niihin enää itse aktiivisesti osallistuisikaan.

Samoin ajattelee myös Hanhisuanto.

– Vaikka potilas vaikuttaa melkein tajuttomalta, voi kyynel vieriä hänen poskelleen, kun lauletaan virttä. Toisaalta joskus on käynyt niin, että potilas torjuu siunauksen, vaikka omaiset ovat sitä pyytäneet, hän kertoo.

Hanhisuanto on ollut läsnä myös useammassa kuolemanhetkessä. Paljon on myös keskusteltu.

– Kuolevan kanssa ei kierrellä eikä kaarrella, vaan päästään heti asiaan. Usein on kysymys hädästä, joka koskee lähtöä pois ajasta. Jos näen, että potilas on peloissaan, voin kysyä, mikä pelottaa. Aina ei löydy vastausta. Jos jokin tietty asia tekee rauhattomaksi, siitä puhuminen voi helpottaa oloa.

Hanhisuannon mukaan kuolevalla potilaalla voi olla hengellisiä huolia, pelkoa kivuista, ristiriitoja läheisten kanssa tai elämän aikana tapahtuneita asioita, joihin hän kaipaa synninpäästöä.

– Mielessä ei ole vain huolia, vaan on myös kiitollisuutta eletystä elämästä. Papin kutsumisella halutaan valmistaa ja siunata kuolevaa siirtymään ajasta ikuisuuteen.

Tulevaisuudessa seurakuntapapit ovat enemmän tekemisissä kuolevien kanssa, kun entistä useampi vanhus asuu kotona elämänsä loppuun asti, arvioi Pirkko Yrjölä.

– Kuolevan ihmisen kohtaaminen on ykkösasia, tuleepa pyyntö mihin aikaan tahansa. Kirkon uskottavuus vaatii, että ihmisen luo mennään silloin, kun hän on lähtemässä viimeiselle matkalleen.

Toistaiseksi ongelmana on, ettei Vantaalla ole pappien päivystysjärjestelmää tai yhtä puhelinnumeroa, jonka kautta papin voisi pyytää paikalle.

– Sitä suunnitellaan parhaillaan. Pappien päivystyksiä toimii muualla ja Vantaallakin on Henkisen huollon päivystys suuronnettomuuksien varalta, niin miksei tätäkin saataisi aikaan, Yrjölä sanoo.

Jaa tämä artikkeli: