Kuoppatutka liikkeellä
Kieliasioista puhutaan usein naama sitruunalla. Jotain on pielessä, yleensä pahasti. Nuoriso ei osaa kirjoittaa, kieli rappeutuu, rumat sanat lisääntyvät. Pitäisikö näin syyspimeän aikaan siis unohtaa koko kieli?
Ei sentään, sillä kyllä kieli enemmän iloa on kuin murhetta. Millä me vitsailisimme, naurattaisimme toisiamme ja tarinoisimme, ellemme kielellä?
Todistusaineistoa voi etsiä vaikkapa Janne Seppälän tuoreesta väitöskirjasta, joka on julkaistu poikkeuksellisesti nettisivuna osoitteessa kulkine.net.
Seppälä on kaivanut esiin erilaisia kulkuneuvon, erityisesti autojen, lempinimiä. Te tiedätte nämä Tipparellut, Kuplavolkkarit ja Johtotähdet. Seppälän aineiston 3500 nimestä löytyy kuitenkin uutta naureskeltavaa paatuneimmallekin autoilijalle.
Annan pari esimerkkiä. Levottomasti kulkeva auto on Keikkumarallallei, Kiikku tai Kuoppatutka. Kankea menopeli taas Maantietraktori, Lentotukialus tai Rautasänky.
Autonsa pettämä Volkkarin omistaja lienee keksinyt nimet Jalkswagen ja Klonkswagen. Entä ajatko Ladillacilla, Larvettella tai Larschella? Ladan lempinimiä tietenkin. Mikä voisikaan olla kauempana Idän ihmeestä kuin Cadillac, Corvette ja Porsche.
Nissan on saanut puutteellisen lämmityksen takia nimityksen Huurrepurkki. Datsunissa taas tarkenee liiankin hyvin, mistä kertoo nimi Itämainen hikimaja. Peltien kestävyyteen taas ei ole luotettu, kun autoa on kutsuttu Ranskan rapeaksi, Peltiheikoksi tai Kanttirapeeksi.
Toistuva teema on eläimet: yksi ajaa Aropupulla, toinen Metsäsialla tai Moottoroidulla sammakolla. Oma suosikkini on Trabantin ja Wartburgin lempinimi Itä-Saksan seisoja.
Eihän kieli siis masennusta aiheuta. Synkkyydestä ei kyllä ole päästy, sillä nimistä löytyy aimo annos salaivaa ja ironista pilkettä. Pieni irvileukaisuus taitaa kuitenkin olla osa kansanluonnettamme. Kestetään tämäkin syksy mustalla huumorilla – kielen avulla.
Jaa tämä artikkeli: