Kirjailija Tuula Korolaisen mielestä 11–12-vuotiaat ansaitsisivat huomiota, sillä he elävät tärkeää siirtymävaihetta lapsesta nuoreksi.
Kuudesluokkalaisten onnenoivalluksia
Tuula Korolainen teki runokirjan esiteineille.
Markus miettii ilmastonmuutosta, Riku hekumoi kinkkupizzan kanssa sohvalla, Noora haaveilee yhdestä geelitukkaisesta ja Roosa jännittää yläasteelle menoa.
Aika tavallisia kuudesluokkalaisten ajatuksia, paitsi että niiden takana on 61-vuotias vantaalaiskirjailija Tuula Korolainen. Hän on nyt siinä iässä, ettei pelkää juuri mitään, ei edes runokirjan tekoa kuudesluokkalaisille. Eikä uskallus ole mennyt hukkaan: "väliinputoajaikäryhmälle" kirjoitettu runokirja Mikä onni, 6B (Tammi 2009) on otettu iloisesti vastaan erityisesti kouluissa.
Nuorten juttuja bussissa
Kirjan alussa Lusikkajoen koulun 6B-luokka saa äidinkielenopettaja Viivi Kiveltä tehtäväkseen kirjoittaa runoja onnesta, sen aineksista ja esteistä. Ensin kuuluu yksi iso blääh, mutta sitten kynät alkavat sauhuta.
Korolaisen runot naurattavat, ihmetyttävät ja synkistävätkin. Ennen kaikkea ne saavat ajattelemaan, millaista on olla kuudesluokkalainen ja millaisia tyyppejä ja tarinoita runojen takana onkaan.
Kuudesluokkalaisten ajatusmaailmaan pääseminen ei ollut Korolaisesta vaikeaa, vaikka hänen omista kouluvuosistaan onkin vierähtänyt tovi.
— Nuoret tuntuvat olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin ennenkin, muutokset ovat lähinnä pintaa.
— Tuntuu siltä, että kouluissa ovat aina ne samat tyypit: on kiusaajat ja kiusatut, on urheilijapojat ja kirjoja lukevat tytöt, on ne jotka istuvat luokan edessä ja ne jotka takapulpetissa. Aina on sekin, jolla menee tosi huonosti, eivätkä muut tiedä, Korolainen sanoo.
Jotta kirjailijan katu-uskottavuus kuudesluokkalaisten keskuudessa ei kaatuisi yksityiskohtiin, Korolainen kuunteli nuorten juttuja esimerkiksi bussissa ja surffasi nuorten suosimilla nettisivuilla. Sieltä selvisi muun muassa se, että 12-vuotias voi pitää muotiblogia, ja niin syntyi vielä yksi hahmo kirjaan.
Oma aviomies koeyleisönä
Tuula Korolaisella ei ole tapana luetuttaa runojaan ja lastenkirjojaan koeyleisöllä, eikä hän tehnyt sitä nytkään, vaikka varhaisnuorille suunnattu runous on uusi aluevaltaus tuotteliaalle kirjailijalle. Eräänlainen hyväksi havaittu koeyleisö Korolaisella kuitenkin on, oma aviomies.
— Miehelläni oli sellainen vähän naiivi huumorintaju. Jos hän nauraa minun jutuilleni, niin lapsetkin nauravat, kirjailija paljastaa.
Korolainen ei osaa selittää, miten hän on kyennyt säilyttämään oman lapsenmielisyytensä ja pystyy eläytymään lasten ja nuorten maailmaan.
— Luulen, ettei kukaan rupea lastenkirjailijaksi, ellei hänellä ole kykyä heittäytyä lasten ja nuorten maailmaan, ellei muista millaista on olla lapsi. Sitten kun en enää tavoita lasten maailmaa, lakkaan kirjoittamasta.
Jaa tämä artikkeli: