Metallinetsiminen eli piippailu on Emil Eklundin mielestä rentouttavaa puuhaa.
Kuunnellaan maata
Emil Eklund on löytänyt maan alta sormuksia, sinettejä ja yli 500 kolikkoa.
Emil Eklund, 17, laittaa kuulokkeet korville ja lähtee kulkemaan hanaböleläisellä pellolla metallinilmaisin kädessään.
Emil harrastaa metallinetsimistä eli piippailua. Hanabölen pellot kiinnostavat häntä alueen historian takia.
— Täältä voi löytyä mitä vaan, hän sanoo.
Vantaan kaupunginmuseosta kerrotaan, että ensimmäiset asukkaat ovat saattaneet asettua Hanaböleen jo 1300-luvun lopulla. Emil etenee sänkipellolla rauhallisesti ja kuljettaa metallinilmaisinta lähellä maanpintaa, käsivarren mitan päässä edessään. Vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle.
Melkein heti piippaa. Emil kaivaa löydön esiin kenttälapiolla. Savipaakun keskeltä paljastuva pieni putken pätkä on silkkaa romua. Emil korjaa sen pois maasta ja peittää kaivamansa kuopan.
Uimarantojen aarteet
Muutama vuosi sitten Emil hukkasi muovikuula-aseensa lippaan lumihankeen. Seuraavana kesänä hän etsi lipasta isänsä työpaikalta lainatulla metallinilmaisimella. Emil katsoi netistä, paljonko sellainen maksaisi, ja löysi samalla tietoa metallinetsimisestä.
— Homma jäi kytemään mieleeni. Toissa talvena tilasin itselleni metallinilmaisimen, Emil sanoo.
Laitteen voi purkaa kolmeen osaan. Se kulkee kätevästi repussa, kulkipa Emil etsintöihin julkisilla kulkuvälineillä, mopolla tai polkupyörällä.
— Nyt olen ollut vähän laiska. Olen käynyt piippailemassa ehkä kerran kuukaudessa, Emil sanoo.
Parhaimmillaan Emil on käynyt piippailemassa vähintään kerran viikossa, pääasiassa uimarannoilla ja pelloilla. Hän on löytänyt muun muassa lyijysinettejä, nappeja, kolikoita ja koruja.
— Uimarannoilta löytyy aina kolikoita, sormuksia harvemmin. Olen löytänyt yhteensä yli 500 kolikkoa, toista sataa euroa käypää valuuttaa. Kaksi kultasormusta ovat ehkä kaikkein arvokkaimmat löytöni, hän sanoo.
Tavallinen etsintäreissu kestää neljästä viiteen tuntia.
— Joskus olen etsinyt kuusikin tuntia. Se ei ole enää hauskaa, jollei koko ajan löydy jotain. Siinä ajassa alkaa lihaksetkin jumiutua kävelemisestä, kyykkimisestä ja kaivamisesta.
Historiaa maan alla
Ennen harrastuksen aloittamista Emil ei ollut lainkaan kiinnostunut historiasta.
— Nyt olen tutkinut vanhoja karttoja ja perehtynyt paikallishistoriaan, hän kertoo.
Metallin etsimiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Entä jos pellolta löytyisi jotain todella arvokasta? Kenelle löytö kuuluisi?
— Siitä pitäisi neuvotella maanomistajan kanssa. Jos löytyisi jotain todella vanhaa, Museovirasto voisi lunastaa sen itselleen muinaismuistolain nojalla.
Emil kertoo, että naapurimaassa Ruotsissa metallinetsintä on luvanvaraista.
— Ruotsissa on niin paljon historiaa maassa. Siellä ei haluta, että siviilit menevät kaivelemaan löytöjä.
— Englannin nummilla voisi olla hauska käydä piippailemassa. Harrastajat ovat kaivaneet siellä esiin Rooman aikaisia kolikoita.
Emilin unelmien löytö olisi "tietysti joku kultaraha-arkku". Tähän mennessä löytämänsä kolikot ja korut Emil on säästänyt.
— Ajattelin rakentaa niille jossain vaiheessa aarrearkun.
Metallinetsintää ja geokätköilyä
Metallinetsimisen lisäksi Emil harrastaa maastopyöräilyä ja geokätköilyä, jossa etsitään ja piilotetaan pieniä kätköjä gps-vastaanottimen avulla.
Emil valmistuu ensi keväänä Käpylän ammattioppilaitoksesta automaatioasentajaksi. Sen jälkeen vuorossa on armeija.
Korson Vierumäessä asuvan Emilin perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi 14-vuotias pikkuveli ja 4-vuotias pikkusisko.
— Pikkuveli on ollut muutaman kerran mukanani piippailemassa, mutta hänen mielestä tämä on tylsää, Emil sanoo.
Emil on harkinnut uuden, entistä tarkemman metallinilmaisimen ostamista.
— Mutta päätin sitten, että tämä nykyinen saa ensin tienata hintansa takaisin.
Peltokierroksen päätyttyä metallinilmaisin on ehtinyt piipata monta kertaa lupaavasti. Kaivamisen tuloksena on löytynyt ruostunutta roskaa ja romua sekä kaksi pientä lyijysinettiä.
— Näillä on saatettu sinetöidä viljasäkkejä, Emil sanoo.
Mutta mikä saa Emilin etsimään maanalaisia aarteita?
— En tiedä. Minusta se on rentouttavaa. Kuunnella maata. Aina on myös mahdollisuus löytää jotain löytämisen arvoista.
Emil Eklund piippaili perjantaina 23.10.
Jaa tämä artikkeli: